Veli-Pek­ka Kel­lo­nie­mi

– Olen teh­nyt sii­vous­työ­tä nyt yh­teen­sä noin seit­se­män vuot­ta eli 17-vuo­ti­aas­ta läh­tien, ker­too kot­ka­lai­nen sii­voo­ja Eka­te­ri­na Shu­to­va.

Täl­lä het­kel­lä Kot­kan Kiin­teis­tö­pal­ve­lu Oy:n pal­ve­luk­ses­sa työs­ken­te­le­vä Shu­to­va tuli alal­le van­hem­pan­sa kaut­ta.

– Äi­ti­ni toi­mi täs­sä sa­mal­la opas­ta­ja­na­ni.

Shu­to­van mu­kaan sii­vo­a­mis­ta pi­de­tään yleen­sä help­po­na hom­ma­na.

– Moni ajat­te­lee, et­tä täs­sä vain pyy­hi­tään pö­lyä ja imu­roi­daan. Se ei kui­ten­kaan pidä paik­kaan­sa. Täs­sä pi­tää op­pia tun­te­maan käy­tet­tä­vät puh­dis­tu­sai­neet ja -vä­li­neet, pi­tää muis­taa pal­jon asi­oi­ta ja pi­tää osa­ta myös käyt­tää omaa jär­ke­ään.

Vää­ril­lä ai­neil­la vää­ris­sä pai­kois­sa voi saa­da tu­hoa ai­kaan.

– Toki sat­tuu­han sitä jos­kus va­hin­ko­ja, vaik­ka tö­näi­see tau­lun lat­ti­al­le. Kol­le­ga­ni kaa­toi ker­ran ik­ku­nan­pe­su­ve­si­san­gon toi­mis­ton laa­ti­kos­ton pääl­le, Shu­to­va nau­rah­taa.

Shu­to­va te­kee täl­lä het­kel­lä pää­a­si­as­sa por­ras- ja toi­mis­to­sii­vous­ta.

– Suu­rim­mas­sa osas­sa ker­ros­ta­lo­ja ei ole lain­kaan his­siä, jo­ten hy­väs­tä fyy­si­ses­tä kun­nos­ta on työs­sä apua. It­se en koe por­tai­den kii­pe­ä­mis­tä enää ras­kaa­na, kun olen tot­tu­nut sii­hen, sa­noo va­paa-ajal­laan kun­to­sa­lil­la käy­vä nai­nen.

Työ­tä ras­kaam­pa­na Shu­to­va ko­kee vä­lil­lä kel­lo kuu­del­ta al­ka­vat työ­vuo­rot.

– Ha­lu­ai­sin nuk­kua pi­dem­pään.

Por­ras­sii­voo­jan kan­nal­ta kui­va kesä ja tal­vi­pak­ka­set ovat hel­poin­ta ai­kaa.

– Syk­syl­lä leh­tiä ja ku­raa tu­lee si­säl­le to­del­la pal­jon. Toki se riip­puu myös ta­lo­yh­ti­ön asu­kas­mää­räs­tä.

Myös ta­lo­yh­ti­öi­den pe­rus­siis­teys vaih­te­lee.

– Vä­lil­lä tör­mää ta­hal­li­seen sot­ke­mi­seen, mikä on är­syt­tä­vää. Piir­rel­lään sei­niin tai jem­ma­taan ros­kia vaik­ka­pa sau­naan et­tä huo­maa­ko sii­voo­ja. Ko­vet­tu­nut­ta pu­ru­ku­mea on vai­kea saa­da ir­ti.

Vii­kon­lo­pun jäl­jil­tä sii­vot­ta­va­na voi ol­la myös eri­lai­sia erit­tei­tä.

– Me­ri­päi­vät on pa­hin­ta ai­kaa, Shu­to­va nau­rah­taa.

Sii­vo­a­mi­ses­sa ke­hit­tyy jat­ku­vas­ti pa­rem­mak­si.

– Kun on teh­nyt tätä mon­ta vuot­ta, muis­taa pai­kat ja sii­vo­a­mi­sen jär­jes­tyk­sen. Ru­tii­nien avul­la tu­lee no­pe­am­mak­si. Op­pii myös nä­ke­mään tar­kem­min, on­ko jo­kin siis­ti vai ei.

Am­mat­ti­käyt­töön tar­koi­tet­tu­jen sii­vou­sai­nei­den kans­sa on hyvä käyt­tää hans­ko­ja. Eri­tyi­sen ko­via ai­nei­ta ovat kloo­ri­poh­jai­set, de­sin­fi­oi­vat ai­neet, joi­ta käy­te­tään yleen­sä kos­teis­sa ti­lois­sa.

– Näin ko­ro­na-ai­ka­na pi­dän kas­vo­mas­kia, vaik­ka se on epä­miel­lyt­tä­vää. Aluk­si ko­ro­na pe­lot­ti mut­tei enää. Us­kon et­tä kun nou­dat­taa suo­si­tuk­sia, niin kaik­ki on hy­vin. Kä­si­hy­gie­nia on tär­ke­ää.

Kä­siä jou­tuu pe­se­mään työs­sä sen ver­ran usein, et­tä kä­si­ras­van saa työ­nan­ta­jan puo­les­ta.

Shu­to­va on kou­lu­tuk­sel­ta­ni mer­ko­no­mi. Oman alan­sa töis­tä hän ei ole kui­ten­kaan vä­lit­tä­nyt, vaan opis­ke­lee nyt työn ohes­sa Kou­vo­lan Xam­kis­sa tra­de­no­mik­si.

– Pi­dän kui­ten­kin sii­vo­a­mi­ses­ta. Mui­ta suun­ni­tel­mia ei ai­na­kaan vie­lä ole.

Työt seu­raa­vat nais­ta ko­tiin sii­nä mie­les­sä, et­tä myös ko­to­na on ol­ta­va puh­das­ta.

– Lika häi­rit­see ko­to­na­kin eli olen sii­vous­hul­lu. Ka­ve­rei­den luo­na en sen si­jaan kiin­ni­tä asi­aan huo­mi­o­ta en­kä huo­maut­te­le puh­tau­des­ta.

Te­ki­jä-jut­tu­sar­jas­sa tu­tus­tu­taan eri­lai­siin am­mat­tei­hin ja nii­den te­ki­jöi­hin.