Veli-Pek­ka Kel­lo­nie­mi

Tämä on se paik­ka, jon­ne huh­ti­kuus­sa pi­det­tä­vien edus­kun­ta­vaa­lien eh­dok­kaat hi­moit­se­vat, Edus­kun­ta­ta­lo.

Va­lit­tu­ja kan­sa­ne­dus­ta­jia odot­taa en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä au­las­sa vas­tas­sa ta­lon hen­ki­lö­kun­ta, joka on ope­tel­lut va­lit­tu­jen hen­ki­löi­den ni­met ja naa­ma­tau­lut ul­koa, jo­ten ul­ko­tak­ki löy­tää paik­kan­sa ni­mi­koi­tuun ko­me­roon. Sit­ten al­kaa päi­viä kes­tä­vä opet­te­lu ison ra­ken­nuk­sen käy­tä­viin ja huo­nei­siin.

Ta­los­sa voi vie­rail­la muu­ten­kin kuin vain vaa­lei­hin eh­dol­le aset­tu­mal­la, ni­mit­täin il­moit­tau­tu­mal­la opas­te­tul­le kier­rok­sel­le tai kut­sut­tu­na. Li­säk­si edus­kun­ta­sa­lin leh­te­ril­lä on mah­dol­lis­ta käy­dä seu­raa­mas­sa is­tun­to­ja.

Kuva: Kati Kilpeläinen

Mo­nia kiin­nos­taa ra­ken­nuk­ses­sa eni­ten kirk­kai­den sa­lien si­jaan me­di­as­ta tut­tu pa­ter­nos­ter­his­si. La­ti­nak­si ”isä mei­dän” -tar­koit­ta­va, ru­kous­nau­haa muis­tut­ta­va 12 avo­ko­pin muo­dos­ta­va py­säh­ty­mä­tön his­si saa päh­käi­le­mään, mitä ta­pah­tuu alim­man ja ylim­män ker­rok­sen jäl­keen. Kään­tyy­kö kop­pi ylö­sa­lai­sin? No, vas­taus on tyl­sä, et­tä ei kään­ny. Asi­aa ei pää­se it­se tes­taa­maan, sil­lä his­siin ei ole asi­aa muil­la kuin kan­sa­ne­dus­ta­jil­la ja hei­dän avus­ta­jil­laan. En­tä voi­si­ko ovet­to­mas­sa his­sis­sä kii­lau­tua var­paat tai pää lat­ti­an ja sei­nän vä­liin? Vas­taus on, et­tä ei kan­na­ta ko­keil­la.

Niil­le jot­ka ei­vät ”her­ra­his­siin” us­kal­tau­du, on tar­jol­la ita­li­a­lai­sel­la mar­mo­ril­la pääl­lys­te­tyt por­taat tai pe­rin­tei­nen his­si. Ra­ken­nuk­ses­sa on maan pääl­lä kuu­si ker­ros­ta. Maa­na­lais­ten ker­ros­ten mää­rä ei ole jul­kis­ta tie­toa, mut­ta ker­rok­sia on kuu­lem­ma alas­päin vie­lä enem­män, jo­ten his­sit tu­le­vat ta­los­sa liik­ku­jal­le tu­tuk­si.

Eduskuntatalon vieressä sijaitsevassa Pikkuparlamentissa on muun muassa kansanedustajien työhuoneita.

Toi­nen ra­ken­nuk­ses­sa vie­rai­le­via kiin­nos­ta­va seik­ka on Wäi­nö Aal­to­sen Tu­le­vai­suus-pat­sas­sar­ja. Edus­kun­ta­sa­lin kor­keuk­sis­sa ole­via pat­sai­ta ei pää­se lä­hel­tä kat­se­le­maan, mut­ta veis­tos­ten prons­si­ko­pi­ot ovat ylei­sön näh­tä­vil­lä pa­ris­sa eri pai­kas­sa ra­ken­nuk­ses­sa. Eri­tyi­sen suur­ta mie­len­kiin­toa on he­rät­tä­nyt sar­jan Nai­nen ja lap­si -veis­tok­sen ko­pio.

Edus­kun­ta­sa­lis­sa alas­ton nai­nen on py­sy­väs­ti ta­ka­puo­li ylei­söön päin. Prons­si­ko­pi­o­ta on sen si­jaan mah­dol­lis­ta käy­dä vil­kai­se­mas­sa myös etu­puo­lel­ta, mikä tar­kas­tus on ol­lut kuu­le­man mu­kaan var­sin­kin kou­lu­lais­ryh­mien suo­si­os­sa.

Tässä se torkkupeitto on, näyttää Juho Eerolan avustaja Olli Kekkonen.

Kol­mas vie­rai­li­joi­den ko­vim­mis­ta kiin­nos­tuk­sen koh­teis­ta on ai­koi­naan ko­vaa ko­hua he­rät­tä­neet tork­ku­pei­tot. Toi­mi­tuk­sen de­le­gaa­tio pää­si hy­pis­te­le­mään va­ra­pu­he­mies Juho Ee­ro­lan tork­ku­peit­toa Pik­ku­par­la­men­tin puo­lel­la, mis­sä hä­nen kan­sa­ne­dus­ta­jan työ­huo­neen­sa si­jait­see.

Ee­ro­lan it­sen­sä, ku­ten myös ky­men­laak­so­lais­ten kan­sa­ne­dus­ta­jien Pau­la Wer­nin­gin oma suo­sik­ki­paik­ka ra­ken­nuk­ses­sa on sau­na, jos­sa voi pu­hel­la kan­sa­ne­dus­ta­jien kes­ken ren­nom­min. Sheik­ki Laak­so ja Sir­pa Paa­te­ro viih­ty­vät työ­huo­neis­saan Pik­ku­par­la­men­tin puo­lel­la. Vil­le Kau­nis­to pi­tää is­tun­to­sa­lin vie­rei­ses­tä val­ti­o­sa­lis­ta, joka huo­kuu ar­vok­kuut­ta.

Val­ti­o­sa­lis­sa on nii­den pre­si­dent­tien pat­saat, jot­ka ovat toi­mi­neet myös pu­he­mie­he­nä – pois lu­kien is­tu­va pre­si­dent­ti Sau­li Nii­nis­tö, joka on kiel­täy­ty­nyt pat­saas­ta. Sa­lin kat­tok­ruu­nu­jen kris­tal­li­sau­vat, pal­lot ja täh­det ovat Kar­hu­lan la­si­teh­taan val­mis­ta­mat.

Kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen tunnettu viiden veistoksen sarja sijaitsee Eduskuntatalon istuntosalissa. Siitä tehdyt pronssikopiot sijaistevat muualla Eduskuntatalossa.

Edus­kun­ta­ta­los­sa kul­kies­sa nä­kee kan­sa­ne­dus­ta­jia työs­ken­te­le­mäs­sä pie­nis­sä ko­peis­sa, joi­ta kut­su­taan työ­huo­neik­si. Ta­los­sa on myös huo­nei­ta, joi­den käyt­tö on vä­hen­ty­nyt: di­gi­leh­tien myö­tä lu­ku­sa­lis­sa ei näy enää ke­tään, kän­ny­köi­den myö­tä pu­he­lin­huo­neet ovat tyh­jen­ty­neet.

”Nais­ten­huo­nee­seen” vil­kai­se­mi­nen ei tuo nä­ky­mää pe­su­ti­loi­hin vaan pel­käs­tään nai­sil­le tar­koi­tet­tuun ko­kous­huo­nee­seen. On­ko täl­lai­nen erot­te­lu enää po­liit­ti­ses­ti kor­rek­tia, sitä voi jo­kai­nen poh­tia omas­sa pääs­sään yön pi­mei­nä tun­tei­na.