Veli-Pek­ka Kel­lo­nie­mi

Kot­ka­lai­nen Tuu­la Kar­hu työs­ken­te­lee Tu­ki­Te­ko Oy:n ko­ti­pal­ve­lus­sa ja hen­ki­lö­koh­tai­se­na avus­ta­ja­na.

– Siir­ryin täl­le alal­le nel­jä vuot­ta sit­ten kau­pal­li­sel­ta alal­ta, kun täl­lä alal­la töi­tä riit­tää. Van­huk­sia hoi­de­taan ny­kyi­sin mah­dol­li­sim­man pit­kään ko­to­na ja omai­set asu­vat mo­nes­ti kau­ka­na, jo­ten tar­vet­ta hen­ki­lö­koh­tai­sel­le avul­le on, sa­noo Kar­hu.

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan työs­sä ei tar­vit­se ol­la vält­tä­mät­tä esi­mer­kik­si hoi­ta­jan tai lä­hi­hoi­ta­jan kou­lu­tus­ta taus­tal­la.

– Täs­sä ei ja­e­ta lääk­kei­tä ei­kä teh­dä hoi­dol­li­sia toi­men­pi­tei­tä. Sen si­jaan oma ikä ja elä­män­ko­ke­mus ovat täs­sä plus­saa, kun ei hät­käh­dä eri­lai­sia ti­lan­tei­ta. Täs­sä on ol­ta­va eh­dot­to­mas­ti so­si­aa­li­nen ja em­paat­ti­nen ih­mi­nen, joka tu­lee toi­meen kaik­kien kans­sa ja osaa kuun­nel­la, sel­vit­tää Kar­hu.

Työs­sä on ky­et­tä­vä toi­mi­maan it­se­näi­ses­ti.

– Li­säk­si on hyvä, jos on tie­toa, kuin­ka yh­teis­kun­ta toi­mii ja kuin­ka eri ti­lan­tei­siin löy­tyy apua.

Ala on hy­vin nais­val­tai­nen.

– Esi­mer­kik­si mei­dän fir­mas­sa ei työs­ken­te­le yh­tään mies­tä.

Kar­hun mu­kaan hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan työs­sä ol­laan toi­sen ih­mi­sen ko­to­na, min­kä vuok­si toi­sen ih­mi­sen ko­tia pi­tää osa­ta ar­vos­taa ja saa­vut­taa toi­sen ih­mi­sen luot­ta­mus.

– Jo­kai­sen ih­mi­sen koti on sel­lai­nen kuin hän ha­lu­aa eli töi­tä on osat­ta­va teh­dä asi­ak­kaan eh­doil­la.

Tu­tus­tu­mi­nen uu­teen asi­ak­kaa­seen su­juu tois­ten kans­sa no­pe­am­min ja tois­ten hie­man hi­taam­min asi­ak­kaan per­soo­nas­ta riip­pu­en.

Toi­men­ku­va riip­puu täy­sin asi­ak­kaan tar­peis­ta.

– Se voi ol­la sitä, et­tä men­nään ulos pyö­rä­tuo­lin kans­sa ja käy­dään vaik­ka­pa kau­pas­sa yh­des­sä. Työ­hön voi kuu­lua, et­tä teh­dään yl­lä­pi­to­sii­vous­ta, tar­jo­taan suih­ku­tu­sa­pua, lai­te­taan ruo­kaa, käy­te­tään lää­kä­ris­sä ja hoi­de­taan juok­se­via asi­oi­ta. Käy­tän­nös­sä työ­hön kuu­luu siis kaik­kea, mitä ko­dis­sa teh­dään, mut­ta mitä asi­a­kas ei iän tai sai­rau­den vuok­si ky­ke­ne it­se te­ke­mään.

Yk­si tär­keä osa työ­tä on se­kin, et­tä vain ol­laan ja ju­tus­tel­laan, kun moni asuu yk­si ei­kä mui­ta vie­rai­ta usein käy.

– Seu­rus­te­lu on tär­ke­ää. Täs­sä ei ole sa­man­lai­nen kii­re kuin ko­ti­hoi­dol­la. Mei­tä myös usein kii­tel­lään sii­tä, et­tei ole jat­ku­vas­ti kova kii­re.

Pi­tem­mis­sä asi­a­kas­suh­teis­sa tu­lee vä­ki­sin­kin lä­hei­sek­si hen­ki­löi­den kans­sa.

– Pi­tää osa­ta pi­tää kui­ten­kin tie­tyn­lai­nen raja työ­hön ja va­paa-ai­kaan, sil­lä muu­ten tu­lee lii­an laa­ja ys­tä­vä­pii­ri ja työ voi käy­dä hen­ki­ses­ti ras­kaak­si. Esi­mer­kik­si syö­pä­po­ti­laan avus­ta­mi­nen voi ol­la sa­mal­la saat­to­hoi­toa.

Hen­kis­tä kes­tä­vyyt­tä edel­lyt­tää myös esi­mer­kik­si muis­ti­sai­raan kans­sa työs­ken­te­ly, kun sa­mat ky­sy­myk­set tois­tu­vat päi­vän mit­taan jat­ku­vas­ti.

Työ­ai­ka alal­la riip­puu so­pi­muk­ses­ta asi­ak­kaan kans­sa.

– Mei­dän yri­tyk­ses­sä työs­ken­nel­lään pää­a­si­as­sa vir­ka-ai­kaan, mut­ta pien­tä jous­toa voi­daan edel­lyt­tää.

Tuu­la Kar­hun mu­kaan moni ei ole tie­toi­nen, et­tä täl­lai­nen pal­ve­lu on ole­mas­sa ja sii­hen oli­si it­se oi­keu­tet­tu. Eri­tyi­ses­ti ol­laan häm­mäs­tyt­ty sen vuok­si, et­tä pal­ve­lu on joil­le­kin asi­ak­kail­le it­sel­leen mak­su­ton­ta.

– Täl­lais­ta apua jo­kai­nen toi­voo it­sel­leen ja omil­le van­him­mil­leen, kun sen ai­ka on, sil­lä jo­kai­nen ha­lu­aa asua omas­sa ko­dis­saan mah­dol­li­sim­man pit­kään. Toki asi­ak­kai­na on ai­na nuo­rem­paa­kin vä­keä.

Yh­tey­de­not­to­ja yri­tyk­seen tu­lee mo­nien ta­ho­jen kaut­ta.

– Osa pal­ve­luis­ta tuo­te­taan pal­ve­lu­se­te­lil­lä ja osa ve­te­raa­ni­pal­ve­lu­jen kaut­ta. Osa hank­kii pal­ve­lun it­se tai saa sen omai­sen hank­ki­ma­na. Pal­ve­lu­se­te­lin myön­tää ny­ky­ään Kym­so­te, ei kau­pun­ki. Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pal­ve­lu­se­te­li myön­ne­tään vai­ke­a­vam­mai­sel­le hen­ki­löl­le. Pel­käs­tään iän tai muis­ti­sai­rau­den pe­rus­teel­la sitä ei myön­ne­tä. It­se mak­sa­vil­la näi­tä edel­lä ker­rot­tu­ja kri­tee­re­jä ei tie­tys­ti ole.

Kar­hu ren­tou­tuu työs­tään muun mu­as­sa tans­si­har­ras­tuk­sen­sa avul­la.

– Har­ras­tan Bai­la­ti­noa ja muu­ta lii­kun­taa.

Oma per­he ja laa­ja ys­tä­vä­pii­ri aut­ta­vat myös pa­lau­tu­maan työs­tä.

– Li­säk­si toi­min Kot­kas­sa mat­kai­luop­paa­na ke­säl­lä si­vu­työ­nä. Se­kin on oma jut­tun­sa.

Te­ki­jä­jut­tu­sar­jas­sa tu­tus­tu­taan eri­lai­siin am­mat­tei­hin ja nii­den te­ki­jöi­hin.