Tei­ja Pii­pa­ri

Muu­sa ja Li­a­na ta­pit­ta­vat hät­käh­dyt­tä­vän suu­ril­la sil­mil­lään oves­ta si­sään tup­sah­ta­nut­ta vie­ras­ta.

Jo koh­ta de­von rex -ro­tui­set kis­sa­rou­vat kyl­läs­ty­vät ja am­pai­se­vat ta­hoil­leen: toi­nen olo­huo­neen tv-ta­sol­le, toi­nen ma­kuu­huo­neen pu­na­pääl­lys­tei­sel­le tuo­lil­le.

– Kis­soil­le täl­lai­nen rin­ta­ma­mies­ta­lo on mitä mai­ni­oin. Ne tyk­kää, kun saa­vat juos­ta ke­hää ym­pä­ri, nau­ra­vat ta­lon omis­ta­jat, Suvi No­pa­nen, 32, ja Mik­ko Jout­jär­vi, 36.

Suurin osa kodin huonekaluista on kierrätettyjä.

Kou­vo­las­ta ko­toi­sin ole­va Mik­ko muut­ti 50-lu­vun alus­sa ra­ken­net­tuun ta­loon Kot­kan Kie­rik­ka­laan vuon­na 2012. Sil­loin siel­lä ei kis­so­ja juok­sen­nel­lut.

– En ol­lut kis­saih­mi­siä. Su­vin ta­pa­sin vas­ta myö­hem­min. Hän tuli kis­soi­neen tän­ne vuon­na 2016.

Ja mie­lel­lään tu­li­kin: van­haan ty­käs­ty­nyt Suvi ker­too ihas­tu­neen­sa ta­loon sa­man tien.

– Tämä oli sil­loin ai­ka al­ku­pe­räi­ses­sä kun­nos­saan. Mik­ko oli teh­nyt lä­hin­nä ra­ken­teel­lis­ta ja tek­nis­tä re­mont­tia. Minä sa­noin heti, et­tä nyt al­kaa pin­ta­re­mont­ti. Olen hy­vin vi­su­aa­li­nen ja es­teet­ti­nen ih­mi­nen.

Työ al­koi etei­sen sei­näs­tä. Pa­ris­kun­ta ha­lu­si van­hat raa­ka­lau­dat esiin pin­ko­pah­vien al­ta. Mut­kia mat­kaan toi se, et­tä lau­dat oli­vat­kin lii­an har­vat.

– Mut­ta saim­me kä­siim­me 100 vuot­ta van­han, pu­re­tun la­don sei­nä­lau­taa. Lai­toim­me sitä raa­ka­lau­to­jen pääl­le, ja hyvä tuli. Meil­lä on nyt rus­tiik­ki­nen la­to­sei­nä.

Eteisen "latoseinää" koristaa amerikkalaisen lehmän kallo.

Re­mont­ti ete­ni. Etei­ses­sä ole­van ves­san ovi siir­tyi käy­tän­nöl­li­sem­pään paik­kaan, keit­ti­ös­sä 70-lu­vun kaa­pis­tot väis­tyi­vät uu­sien tiel­tä, ja sei­nät sekä pirt­ti­ka­lus­to sai­vat pin­taan­sa mus­taa.

– Juu­ri mus­ta mut­ta myös mur­re­tut tum­mat sä­vyt har­maas­ta rus­ke­aan miel­lyt­tä­vät, kirk­kain väri mis­tä tyk­kään on lii­la, lu­et­te­lee Suvi.

Dra­maat­ti­nen si­sus­tus, jos­sa on käy­tet­ty voi­mak­kai­ta vä­re­jä ja vah­vo­ja ele­ment­te­jä, pa­ris­kun­ta sum­maa si­sus­tus­tyy­lin­sä.

– Se­cond hand-ta­va­raa, uu­si­o­käyt­töä ja ai­to­ja ma­te­ri­aa­le­ja. Sel­lais­ta, mikä näyt­tää omas­ta mie­les­tä ki­val­le. Si­sus­tus­leh­tiä ei se­lail­la.

Luuranko kiinnostaa kyläilijöitä. -Se on vetonaula, Suvi nauraa.

Olo­huo­neen nur­kas­sa seis­tä jö­köt­tää luu­ran­ko.

– Luu­ran­ko on ol­lut hie­ro­jal­la ope­tus­käy­tös­sä. Kut­sun sitä lai­hak­si nai­sek­si ja hil­jai­sek­si vai­mok­si, joka ei nal­ku­ta ei­kä liho, Mik­ko hy­myi­lee.

– Si­sa­rus­ten lap­set ky­läs­sä käy­des­sään opet­te­le­vat sii­tä ih­mis­ten osia, se on oi­kea ve­to­nau­la, jat­kaa Suvi.

Pää­kal­lo­ja on muu­al­la­kin kuin luu­ran­gos­sa: Suvi nap­paa hyl­lyl­tä kä­teen­sä pää­kal­lon.

– Näi­tä on usei­ta. Ovat mat­ka­muis­to­ja muun mu­as­sa Jen­keis­tä, Por­tu­ga­lis­ta ja Sak­sas­ta. Pää­kal­lon vi­su­aa­li­nen muo­to vie­hät­tää mei­tä.

Kun Mik­ko vie­lä isän­nöi ta­lo­aan yk­sin, hän asus­te­li ai­no­as­taan ala­ker­ran huo­neis­sa.

– Nuu­ka­na mie­he­nä en läm­mit­tä­nyt ylä­ker­taa, mut­ta kun muu­tim­me yh­teen, ”kaup­pa­hin­taan” kuu­lui Su­vil­le ylös oma atel­jee.

Su­vin työ­ti­lan li­säk­si ylä­ker­taan on re­mon­toi­tu kis­soil­le oma val­ta­kun­ta, joka on sa­mal­la vie­ras­huo­ne.

– Atel­jee on lem­pi­paik­ka­ni ta­los­sa. Siel­lä piir­rän, maa­laan ja teen etä­töi­tä. Tum­mak­si lai­tet­tu huo­ne ins­pi­roi mi­nua, Suvi sa­noo.

Mi­kon suo­sik­ki on ul­ko­sau­nan te­ras­sin penk­ki.

– Sii­nä is­tun ja kat­se­len aar­tei­ta­ni; ta­lo­a­ni ja pi­hal­la ole­via har­ras­te­veh­kei­tä­ni.

Rin­ta­ma­mies­ta­los­sa on mi­tat­tua asuin­pin­ta-alaa 74 ne­li­ö­tä. To­del­li­set ne­li­öt ovat sa­dan luok­kaa, Mik­ko epäi­lee. Ker­rok­sia on vi­ral­li­ses­ti puo­li­tois­ta.

Suvin lempipaikka kotona on yläkerran työhuone.

Suvi ja Mik­ko ovat koti-ih­mi­siä ja viih­ty­vät ta­los­saan, mut­ta ha­lu­a­vat ir­ti lii­as­ta au­toi­lus­ta ja sik­si lä­hem­mäs työ­paik­ko­jaan Kot­kan­saa­rel­la.

Talo on nyt myyn­nis­sä.

– Met­so­laan te­ki­si mie­li. Siel­lä on täl­lai­sia van­hem­pia ta­lo­ja. Mie­lui­ten siir­täi­sim­me tä­män ta­lon sin­ne, mut­ta se­hän nyt ei ole mah­dol­lis­ta.