Tei­ja Pii­pa­ri

Mi­nul­la on val­mis jut­tu Puu­ta­lou­so­pis­ton his­to­ri­as­ta. Opis­to täyt­täi­si sata vuot­ta, jos eläi­si.

Näin toi­mi­tus­ta lä­hes­tyi säh­kö­pos­tit­se kot­ka­lai­nen Ai­mo Souk­ka, 70. Hän on ai­ka­naan ol­lut puu­ta­lou­so­pis­ton tun­ti­o­pet­ta­ja, met­sä­tek­no­lo­gi­an leh­to­ri ja met­sä­o­sas­ton joh­ta­ja.

Huo­lii­ko Ank­ku­ri ju­tun?

No mikä et­tei! Jul­kais­taan seu­raa­vas­sa Sou­kan an­si­o­kas ar­tik­ke­li:

”Met­sien hyö­ty­käyt­tö al­koi maas­sam­me li­sään­tyä 1800-lu­vun lop­pu­puo­lel­la. Sa­ha­ta­va­ran tuo­tan­to ja vien­ti kas­voi­vat, kun ve­si­sa­ho­jen ti­lal­le tu­li­vat höy­ry­sa­hat. En­nen en­sim­mäis­tä maa­il­man­so­taa vien­nin mää­rä nou­si mel­kein mil­joo­naan stan­dart­tiin.

Sa­hat ja hak­kuut tar­vit­si­vat osaa­vaa työn­joh­toa. Evon met­sä­kou­lu vas­ta­si en­sim­mäi­se­nä met­säl­li­sen kou­lu­tuk­sen tar­pei­siin. 1900-lu­vun al­ku­vuo­si­na pe­rus­tet­tiin Tuo­mar­nie­men, Nik­ka­ri­lan ja Ro­va­nie­men met­sä­kou­lut. Ruot­sin­kie­li­sil­lä oli oman­sa Sö­der­kul­las­sa. Met­sä­työn­joh­ta­jan opin­not kes­ti­vät tuol­loin kak­si vuot­ta, Sö­der­kul­las­sa vuo­den.

En­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan ja vai­ke­an it­se­näis­ty­mi­sen jäl­keen alet­tiin ra­ken­taa uut­ta ta­sa­val­taa. Vien­ti al­koi ve­tää, sa­hat ja muu­kin ul­ko­maan­kaup­pa me­nes­tyi­vät. Osaa­via sa­ha­mie­hiä saa­tiin Ruot­sis­ta ja Nor­jas­ta. Kau­pal­li­nen op­pi piti ha­kea Lyy­pe­kis­tä tai Lon­toos­ta. Sa­ho­jen omis­ta­jat ja joh­ta­jat poh­ti­vat, mi­ten te­ol­li­suu­den met­sä-, saha- ja uit­to-ope­tus tu­li­si hoi­taa.

Suo­ma­lai­nen sa­ha­o­pe­tus al­koi, kun ra­hat ja hank­keen ve­tä­jä löy­tyi­vät. Re­po­saa­ren Höy­ry­sa­han omis­ta­jat jär­jes­ti­vät ra­hat lii­ke­mies K.E. Kont­ron joh­dol­la. Kont­ron Re­po­saa­ren sa­han tuo­tan­to oli 18 000 stan­dart­tia ja hä­nen Vii­pu­rin sa­han­sa 15 000 stan­dart­tia. Vii­pu­rin saha oli Lin­na­saa­ren Vek­rot­nie­mes­sä.

In­si­nöö­ri Art­tu­ri Käpy ryh­tyi kou­lu­hank­keen ve­tä­jäk­si. Vii­pu­ri va­li­koi­tui uu­den yk­si­tyi­sen met­sä- ja sa­ha­työn­joh­ta­ja­kou­lun pai­kak­si. Se oli Suo­men toi­sek­si suu­rin kau­pun­ki ja täyn­nä kou­lu­ja. Osaa­via opet­ta­jia löy­tyi ja kau­pun­gin ve­to­voi­ma teki uu­des­ta kou­lus­ta ha­lu­tun heti alus­ta al­ka­en. Kou­lun ni­mek­si tuli Suo­men Sa­ha­te­ol­li­suus­kou­lu.

Kaup­pa­op­pi­lai­tok­sen ja me­ri­kou­lun opet­ta­jat­kin kä­vi­vät sa­ha­kou­lul­la opet­ta­mas­sa. Yh­teis­työ näi­den kou­lu­jen kans­sa jat­kui Kot­kas­sa, jon­ne nämä kou­lut eva­kuo­i­tui­vat jat­ko­so­dan jäl­keen. Vii­pu­ri oli sa­mal­la Suo­men suu­rin sa­ha­ta­va­ran vien­ti­sa­ta­ma.

Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa oli 11.8.1921 il­moi­tus uu­des­ta sa­ha­kou­lus­ta. Pää­sy­vaa­ti­muk­se­na oli päät­tö­to­dis­tus op­pi­kou­lun vii­des­tä luo­kas­ta, met­sän­var­ti­ja­kou­lus­ta, te­ol­li­suus­kou­lun en­sim­mäi­sen vuo­den opin­nois­ta, kaup­pa­kou­lus­ta tai kan­sa­kou­lus­ta vel­vol­li­suu­del­la suo­rit­taa tut­kin­to kan­sa­kou­lun kurs­siin kuu­lu­vas­sa las­ken­nos­sa.

Ope­tus al­koi Vii­pu­ris­sa Mau­nun­ka­tu yk­kö­ses­sä syys­kuus­sa 1921 ja kes­ti vuo­den. ”Ylei­sai­nei­ta” oli­vat vain arit­me­tiik­ka, al­geb­ra ja ge­o­met­ria. Eng­lan­ti oli ai­noa kie­li, ja se­kin va­paa­eh­toi­nen. To­dis­tuk­sen sai vas­ta kah­den vuo­den har­joit­te­lun jäl­keen reh­to­rin hy­väk­sy­mäs­sä työ­pai­kas­sa.

Luo­kat oli­vat iso­ja ja ti­lat aluk­si vaa­ti­mat­to­mia vuok­ra­ti­lo­ja. Ti­lan­ne pa­ra­ni rat­kai­se­vas­ti, kun Koi­vis­ton­ka­dul­le val­mis­tui uu­si ul­jas kou­lu­ta­lo vuon­na 1935. Vii­pu­rin kou­lun työn­joh­ta­ja­kurs­sit pi­te­ni­vät vuo­del­la juu­ri en­nen tal­vi­so­taa. Näin al­koi kak­si­vuo­ti­nen met­sä- ja sa­ha­tek­nik­ko­jen kou­lu­tus. Laa­je­ne­van va­ne­ri­te­ol­li­suu­den tar­pei­siin alet­tiin kou­lut­taa va­ne­ri­työn­joh­ta­jia vuon­na 1932.

Van­hat met­sä­kou­lut oli­vat si­sä­op­pi­lai­tok­sia, mut­ta sa­ha­te­ol­li­suus­kou­lun op­pi­laat asui­vat yleen­sä ali­vuok­ra­lai­si­na kau­pun­gil­la. Yh­teis­kun­taan so­peut­ta­va asu­mis­ta­pa jat­kui pit­kään myö­hem­min­kin Kot­kan ai­ka­na. Vii­pu­rin kou­lun li­säk­si toi­mi maas­sam­me mui­ta­kin yk­si­tyi­siä met­sä­a­lan op­pi­lai­tok­sia, esi­mer­kik­si Ky­miyh­ti­ön Sip­po­lan met­sä­kou­lu so­tien jäl­keen.

Kotkan kirkon vieressä nykyisen kirjaston paikalla oli Kotkan suomalaisen yhteiskoulun rakennus, jossa sahateollisuuskoulu oli sotien jälkeen vuoteen 1952, kunnes Koteko valmistui. Uuras oli Viipurin ulkosatama, Suomen suurin puutavarasatama.

Kuva: Aimo Soukan albumi

Tal­vi­so­ta pis­ti Vii­pu­rin kou­lun evak­ko­tai­pa­leel­le. Uu­si reh­to­ri Ei­no A. Jus­si­la oli juu­ri aloit­ta­nut työ­sar­kan­sa. Ope­tus jat­kui vä­li­rau­han ai­ka­na Kot­kas­sa tam­mi­kuus­sa 1941. Jat­ko­so­dan ai­ka­na vuon­na 1943 sa­ha­kou­lu, ih­me kyl­lä, pa­la­si Vii­pu­riin vä­häk­si ai­kaa. Pom­mi­tet­tuun ta­loon ei ol­lut pa­luu­ta, mut­ta vuok­ra­ti­la löy­tyi. Ju­han­nuk­sen al­la tuli kui­ten­kin vii­mei­nen kat­ke­ra läh­tö Vii­pu­ris­ta.

Vä­li­rau­han ai­ka­na ja jat­ko­so­dan jäl­keen ope­tus jat­kui Kot­kas­sa vaa­ti­mat­to­mis­sa ti­lois­sa kir­kon vie­rei­ses­sä, van­has­sa puu­kou­lus­sa. Kou­lua lä­hel­lä tuol­loin ol­lut sa­ta­ma tar­jo­si töi­tä ja an­si­oi­ta il­loik­si ja loma-ajoik­si. Sa­ha­kou­lun op­pi­lail­la ei ol­lut puu­tet­ta har­joit­te­lu­pai­kois­ta. Sa­ho­ja­han Kot­kas­sa oli, vii­si vien­ti­sa­haa.

Sa­hat eli­vät hy­vää ai­kaa, kun Eng­lan­nin kau­pat hil­jal­leen avau­tui­vat. Pom­mi­tet­tu Eu­roop­pa tar­vit­si liki lo­put­to­mas­ti puu­ta­va­raa jäl­leen­ra­ken­nuk­seen. Jor­ma Ah­ve­nai­nen to­te­aa kir­jas­saan En­so-Gut­zeit 1872–1992, et­tä Gut­zei­tin Kot­kan sa­ho­jen kan­nat­ta­vuus oli 1940-lu­vun lop­pu­vuo­si­na ”hy­vin tyy­dyt­tä­vä”. Myös hak­kuu­työ­maat oli­vat so­dan jäl­keen en­nä­tyk­sel­li­sen laa­jo­ja.

Kou­lu­ti­lat pa­ra­ni­vat vuon­na 1951, kun mah­ta­va Ko­te­ko eli Kot­kan tek­nil­lis­ten kou­lu­jen uu­si kou­lu­ra­ken­nus val­mis­tui. Sa­ha­kou­lu sai sii­tä oman sii­pen­sä. Uu­sis­sa, to­sin ah­tais­sa, ti­lois­sa pys­tyt­tiin va­ne­ri­työn­joh­ta­jien kou­lu­tus laa­jen­ta­maan tek­nik­ko­ta­soi­sek­si vuon­na 1958.

1960-lu­vul­la al­koi vai­kea ai­ka. Te­ol­li­suu­den jär­jes­töt lo­pet­ti­vat kou­lun ra­hal­li­sen tu­ke­mi­sen. Val­tio oli ai­noa mah­dol­li­nen omis­ta­ja. Met­sä­hal­li­tus muut­tui val­vo­jas­ta isän­näk­si. Muu­tos lie­nee ol­lut reh­to­ri Jus­si­lal­le kova ko­et­te­le­mus. Pi­de­tyn reh­to­rin ter­veys al­koi hor­jua ja hän kuo­li, kun kou­lun ni­me­nä vie­lä oli Suo­men Sa­ha­te­ol­li­suus­kou­lu. Uu­dek­si reh­to­rik­si tuli so­ta­vuo­sis­ta al­ka­en kou­lus­sa työs­ken­nel­lyt Rai­ner Si­me­lius. Kou­lus­ta tuli vuon­na 1965 Kot­kan puu­ta­lou­so­pis­to, jos­ta val­mis­tui met­sä­tek­ni­koi­ta, sa­ha­tek­ni­koi­ta ja va­ne­ri­tek­ni­koi­ta.

1970-lu­vul­la val­tio myl­ler­si kaik­kien kou­lu­jen hal­lin­toa. Met­sä- ja puu­a­lan am­mat­ti­o­pe­tus, ku­ten Puu­ta­lou­so­pis­to, siir­ret­tiin met­sä­hal­li­tuk­sel­ta am­mat­ti­kas­va­tus­hal­li­tuk­sen met­sä­o­pe­tuk­sen toi­mis­ton alai­suu­teen. Met­sä­hal­li­tuk­sen osas­to­pääl­lik­kö Os­mo Vars­ta jat­koi uu­des­sa teh­tä­väs­sä. Opis­ton ope­tus muut­tui kol­mi­vuo­ti­sek­si. Ruot­sin kie­li ja muut ”ylei­sai­neet” sai­vat li­sä­tun­te­ja. Ai­em­min ai­no­a­na vie­raa­na kie­le­nä oli ol­lut eng­lan­ti.

Ope­tus laa­je­ni 70-lu­vul­la myös uu­sil­le aloil­le: puu­kau­pan ope­tus al­koi ja uu­del­leen vi­ri­tel­tiin myös sa­ha­työn­joh­ta­jien ope­tus­ta. Eri­tyi­sen mer­kit­tä­vä oli kurs­si­toi­min­nan al­ku. Höy­lä-, terä- ja pyö­rö­sa­haus­kurs­sit ve­ti­vät op­pi­lai­ta. Kan­sain­vä­li­nen met­sä­o­pe­tus pal­ve­li lä­hin­nä nou­se­van Af­ri­kan tar­pei­ta. Os­mo Vars­ta tus­kai­li, et­tä YK aloit­taa ope­tuk­sen Ruot­sis­sa, kun suo­ma­lai­set kiis­te­le­vät ope­tus­pai­kas­ta: Kot­ka vai Mik­ke­li. Kot­ka kui­ten­kin sai Kan­sain­vä­li­sen met­sä­o­pe­tuk­sen eli FTP:n (Fo­rest Trai­ning Prog­ram), jol­le ra­ken­net­tiin ai­ka­naan oma sii­pi uu­teen Puu­ta­lou­so­pis­toon. Ope­tus toi var­sin­kin 80-lu­vul­ta al­ka­en mai­net­ta ja kun­ni­aa op­pi­lai­tok­sel­le ja Kot­kal­le.

1980-luku oli puu­ta­lou­so­pis­ton pa­ras­ta ai­kaa. Ope­tuk­ses­ta oli tul­lut suo­sit­tua, luo­kat oli­vat täyn­nä ja kol­mi­vuo­ti­sek­si laa­jen­nut tek­nik­ko-ope­tus tar­vit­si li­sää ti­laa. Kau­pun­ki luo­vut­ti val­ti­ol­le ti­la­van ton­tin uut­ta kou­lua var­ten Mus­sa­lon saa­ren poh­jois­pääs­tä. Uu­si reh­to­ri Erk­ki Soi­vio osa­si hal­lin­non ku­vi­ot ai­na ta­sa­val­lan kor­kein­ta joh­toa myö­ten. Uu­den ra­ken­nuk­sen vih­ki­äi­set pi­det­tiin syk­syl­lä 1981. Se oli kou­lun his­to­ri­an en­sim­mäi­nen oma ra­ken­nus, enää ei ol­tu mui­den ja­lois­sa.

Ope­tuk­sen li­säk­si saha- ja le­vy­puo­len tut­ki­mus ja tuo­te­ke­hi­tys al­koi­vat vi­ri­tä. Saa­vu­tuk­set ja yh­teis­työ ja­los­ta­van te­ol­li­suu­den kans­sa oli­vat eri­tyi­sen mer­kit­tä­viä la­bo­ra­to­ri­on toi­min­nan vii­mei­si­nä vuo­si­na. Osas­to­ja oli nel­jä: saha-, levy-, met­sä- ja kurs­si­o­sas­to. Tut­kin­to­ni­mik­keet uu­siu­tu­vat vuo­si­kym­me­nen lop­pu­puo­lel­la. Esi­mer­kik­si met­sä­tek­ni­kois­ta tuli met­sä­ta­lou­sin­si­nöö­re­jä. Ope­tus pe­la­si Es­ko Ja­lo­sen tu­ke­vas­sa oh­jauk­ses­sa.

-Kotka oli erittäin merkittävä sahateollisuuskaupunki, ja siksi koululaitos tänne aikanaan tulikin, Aimo Soukka sanoo.

Kuva: Teija Piipari

Pal­vaan­jär­ven kurs­si­kes­kus Mie­hik­kä­läs­sä oli 70-lu­vul­ta al­ka­en ope­tus­met­si­neen ko­vas­sa käy­tös­sä, tal­vet pal­jol­ti kurs­si­o­sas­ton ope­tuk­ses­sa ja ke­sät met­sä­o­sas­ton kent­tä­kurs­seil­la. Kou­lu toi­mi myös Ruo­ko­lah­del­la, jos­sa oli met­sä­a­lan pe­ru­so­pe­tus­ta ja myö­hem­min myös met­sä­ko­ne­o­pe­tus­ta. Met­sä­ko­ne­o­pe­tus­ta jär­jes­tet­tiin myös Ruo­ko­lah­den ja Kot­kan opet­ta­jien yh­teis­työ­nä. Sitä to­teu­tet­tiin met­säin­si­nöö­rien met­sä­tek­no­lo­gi­an ope­tuk­sen puit­teis­sa ope­tus­met­sän hak­kuis­sa. Met­sä­o­pis­ke­li­jat hyö­dyn­si­vät myös Kot­kan saha- ja le­vy­puo­len ope­tus­ta hy­väs­sä yh­teis­työs­sä puu­tek­nii­kan ja yri­tys­pal­ve­lun opet­ta­jien kans­sa.

Met­sä- ja puu­ta­lou­den ope­tus it­se­näi­ses­sä op­pi­lai­tok­ses­sa tuli tien­sä pää­hän vuon­na 1994. Ope­tus jat­kui eri­näi­si­nä am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lu­ko­kei­lui­na, kun­nes Ky­men­laak­son am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lu aloit­ti vi­ral­li­ses­ti vuon­na 1999. Mus­sa­lon kou­lu­ta­lo­ja ei tar­vit­tu enää vuo­den 2007 jäl­keen. Kou­lun lop­pu oli ma­sen­ta­va. Ar­te­kin ai­ka­naan si­sus­ta­ma kir­jas­to oli elo­kuus­sa 2007 ro­mu­va­ras­to­na. Puu­ta­lou­so­pis­ton vii­mei­sen joh­ta­jan Kau­ko Ylä­saa­ren uniik­ki­tuot­teil­la si­sus­tet­tu työ­huo­ne oli tyh­jä.

Opis­ke­li­joit­ten opin­not jat­kui­vat vie­lä muu­ta­man vuo­den en­ti­sen Tek­nil­li­sen op­pi­lai­tok­sen ti­lois­sa Kot­kan Met­so­las­sa. Vii­mei­set met­sä­ta­lou­sin­si­nöö­rit val­mis­tui­vat jou­lu­kuus­sa 2016 ja vii­mei­set puu­tek­nii­kan in­si­nöö­rit vuot­ta myö­hem­min. Leh­to­ri Jyri Mu­la­rin mu­kaan on to­sin mah­dol­lis­ta, et­tä puu­tek­nii­kas­ta val­mis­tuu vie­lä yk­si opis­ke­li­ja, jos­ta si­ten tu­li­si Vii­pu­rin kou­lun his­to­ri­an vii­mei­nen jat­ka­ja.

Mitä on ta­pah­tu­nut pit­kän tai­pa­leen kou­lu­ta­loil­le? Vii­pu­rin en­sim­mäi­set vuok­ra­ti­lat (1921–1935) Mau­nun­ka­dul­la ja Tuo­mi­o­kir­kon­ka­dul­la ovat yhä pys­tys­sä. Sa­ha­te­ol­li­suus­kou­lun ja Te­ol­li­suus­kou­lun yh­tei­nen ra­ken­nus vuo­del­ta 1935 sai tal­vi­so­das­sa pom­mi­o­su­man Te­ol­li­suus­kou­lun sii­peen. Kot­kas­sa ope­tus­ti­lat si­jait­si­vat vuo­si­na1945–1951 Kot­kan suo­ma­lai­sen yh­teis­kou­lun kau­niis­sa puu­ra­ken­nuk­ses­sa Kirk­ko­ka­dul­la. Talo pu­ret­tiin vuon­na 1975 mo­nen mie­les­tä ru­man kir­jas­ton tiel­tä. Ko­te­kon laa­jat ti­lat (Puu­ta­lou­so­pis­to 1951–1981) ovat tä­nään am­mat­ti­kou­lun käy­tös­sä. Mus­sa­lon Puu­ta­lou­so­pis­to (1981–2007) toi­mii vas­taa­not­to­kes­kuk­se­na ja FTP:n liki mi­nis­te­ri­ta­son asun­to­lat ovat tiet­tä­väs­ti tur­va­pai­kan ha­ki­joi­den käy­tös­sä. Li­säk­si pää­ra­ken­nuk­ses­sa on pai­kal­li­sen kes­kus­sai­raa­lan mie­len­ter­veys- ja päih­dek­li­nik­ka sekä ko­ti­hoi­don ti­lo­ja. La­bo­ra­to­ri­o­ti­lois­sa nos­te­taan pai­no­ja ja voi­mis­tel­laan. Hy­vin hoi­det­tu ope­tus­met­sä Mie­hik­kä­läs­sä on siir­ret­ty ta­kai­sin Met­sä­hal­li­tuk­sel­le. Pal­jon näh­nyt Pal­vaan­jär­ven kurs­si­kes­kus on Kot­kan kau­pun­gin hal­lus­sa.”

Läh­tei­tä:

The Fin­nish Tim­ber and Pa­per Ca­len­dar 1926. Ed. by Ber­tel Fab­ri­tius and On­ni O. Oja­la. Hel­sing­fors 1926.

Jus­si­la, Ei­no A.: Sa­ha­te­ol­li­suus­kou­lu. Kou­lun syn­ty, ke­hi­tys ja ta­lou­del­li­set vai­heet (mo­nis­te). Kot­ka 1958.

Va­ris, Rit­va: Sa­ha­kou­lus­ta am­mat­ti­kor­ke­aan 1921–2005. Ky­men­laak­so­nam­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun jul­kai­su­ja. Kot­ka 2005.

Hel­sin­gin Sa­no­mat. hs.fi/ai­ka­ko­ne.

Taus­ta­tie­dois­ta kii­tos Lee­na Ma­jo­ka­ril­le ja Jyri Mu­la­ril­le.