Veli-Pek­ka Kel­lo­nie­mi

Kot­ka­lai­nen elä­köi­ty­nyt sa­ta­ma­luot­si ja -tar­kas­ta­ja, me­ri­päi­vä­neu­vos Sam­po Halt­tu­nen on teh­nyt jo­tain, mi­hin ihan jo­kai­nen ei ky­ke­ne­kään, hän on ni­mit­täin ra­ken­ta­nut oman pur­je­ve­neen, Sal­lan.

– Os­tin ve­neen run­gon Pie­ta­rin so­ta­te­la­kal­ta vuo­den 1999 syk­syl­lä. Se on teh­ty sak­sa­lais­ten pii­rus­tus­ten ja laa­tu­vaa­ti­mus­ten mu­kaan. Pie­ta­ri­lai­nen ka­ve­ri­ni os­ti sa­man­lai­sen ai­em­min ja vink­ka­si sii­tä mi­nul­le, ker­too Halt­tu­nen.

Hän nik­ka­roi sit­ten ve­neen val­miik­si pik­ku­hil­jaa töi­den ohes­sa noin kah­den­kym­me­nen vuo­den ai­ka­na.

– Se oli ta­val­laan mi­nun va­paa-ajan har­ras­tuk­se­ni. Toki täs­sä on ol­lut eri­no­mai­nen tii­mi mu­ka­na, eli hit­sauk­set, säh­köt ja val­von­ta on mui­den te­ke­mää. Vene ser­ti­fi­oi­tiin vii­mein vuon­na 2014 ja las­ket­tiin ve­sil­le.

Halt­tu­nen saa­pui Kot­kaan en­sim­mäi­sen ker­ran työn puo­les­ta vuon­na 1971 Su­ni­laan lai­van kans­sa.

– Ajoin val­mis­tu­neen pur­je­ve­nee­ni en­sim­mäi­sel­lä reis­sul­la sii­hen sa­maan paik­kaan. Mi­nul­la on sii­tä va­lo­ku­va­kin.

Mies on me­ri­kel­poi­seen pur­je­ve­nee­seen­sä to­del­la tyy­ty­väi­nen.

– Pi­tuut­ta sil­lä on pik­ka­sen vail­le 12 met­riä, le­veyt­tä 3,3 met­riä ja pai­noa 8 500 ki­loa. Pur­jei­ta noin kaik­ki­aan noin sata ne­li­ö­tä. Pur­jei­den li­säk­si ve­nees­sä on 37 he­vos­voi­man die­sel­moot­to­ri.

Halt­tu­sen mu­kaan Sal­lal­la on help­po saa­vut­taa 7–8 sol­mun no­peus, 10 on mak­si­mi.

– Ky­sees­sä ei siis ole mi­kään kil­pa- vaan asu­mi­seen teh­ty mat­ka­ve­ne. Täs­sä on kah­den hen­gen keu­la­hyt­ti, sa­lon­ki jos­sa on punk­ka, yh­den hen­gen pe­rä­hyt­ti, eli kaik­ki­aan nel­jä hen­keä voi yö­pyä tääl­lä. Kah­del­le tämä on op­ti­maa­li­nen. Li­säk­si eril­li­nen ko­ne­huo­ne on har­vi­nai­suus tä­män ko­ko­luo­kan ve­nees­sä.

Sal­lal­la on käy­ty tois­tai­sek­si kau­kai­sim­mil­laan Vi­ros­sa.

– Pää­a­si­as­sa olen pyö­ri­nyt täs­sä Itä­me­rel­lä. Vii­mei­set kak­si vuot­ta vene oli kui­vil­la ko­ro­nan vuok­si. Tuon ajan käy­tin oman elä­mä­ker­ran Tun­te­ma­ton me­ri­me­ri­mies kir­joit­ta­mi­seen. Kir­ja jul­kais­tiin nyt maa­lis­kuus­sa.

Mu­ka­vuut­ta pur­je­ve­nees­sä li­sää au­to­maat­ti­ruo­ri, min­kä an­si­os­ta ve­neel­lä voi ajaa yk­sin­kin.

– Mu­ka­vam­paa­han se on kui­ten­kin mat­kus­taa ka­ve­rin kans­sa.

Ve­net­tä voi oh­ja­ta myös si­sä­ti­lois­ta kau­ko­sää­ti­mel­lä.

– Tab­le­tis­ta nä­kee tut­kan ja kar­tan ku­vat. Täl­lais­ta mah­dol­li­suut­ta ei kai­kis­sa ve­neis­sä ole. Huo­nos­sa sääs­sä se on mu­ka­vuus­te­ki­jä, jos vet­tä tu­lee ja on kyl­mä.

Mies on saa­nut ve­nees­tään hy­vää pa­lau­tet­ta.

– Olen näh­nyt maa­il­mal­la pal­jon tee-se-it­se-mies­ten ve­nei­tä, jois­ta otin mal­lia. Täs­sä on esi­mer­kik­si an­ten­nit ja au­rin­ko­pa­nee­lit si­joi­tet­tu eril­li­seen sa­de­ka­tok­seen, jo­ten ne ei­vät ole tiel­lä. Täs­sä on saa­nut to­teut­taa omia ide­oi­ta.

Halt­tu­sen ka­ve­rien Jou­ko Koi­vis­toi­sen ja Pek­ka Kärk­käi­sen omat ve­nep­ro­jek­tit sy­tyt­ti­vät alun pe­rin ide­an oman ve­neen ra­ken­ta­mi­ses­ta val­miin os­ta­mi­sen si­jaan.

– Ajat­te­lin hie­man sii­hen tyy­liin, et­tä jos nuo­kin osaa­vat niin kyl­lä mi­nä­kin. Myös tun­net­tu pur­jeh­ti­ja Pert­ti Dunc­ker ra­ken­si it­se ve­neen­sä ja kir­joit­ti reis­suis­taan mon­ta kir­jaa. Olen ta­van­nut hä­net ja hän oli myös esi­ku­va mi­nul­le. Run­gon löy­ty­mi­nen Ve­nä­jäl­tä oli vii­mei­nen niit­ti aloit­taa oma ve­nep­ro­jek­ti.

Halt­tu­nen ke­hot­taa jo­kais­ta sa­man­lais­ta ra­ken­nusp­ro­jek­tia suun­nit­te­le­vaa har­kit­se­maan asi­aa.

– Se kan­nat­taa, jos on roh­keut­ta teh­dä it­se, ihan sama kuin oma­ko­ti­ta­lon ra­ken­ta­mi­ses­sa­kin. Mut­ta jos ei ole lain­kaan tai­toa, niin sil­loin on pa­rem­pi os­taa val­mis. Mi­nus­ta­kin var­maan moni ajat­te­li et­tä se on pö­he­lö, kun ei os­ta val­mis­ta, mies nau­rah­taa.

It­se­ra­ken­net­tuun ve­nee­seen tu­lee lä­hes in­tii­mi suh­de.

– Ve­nee­seen luot­taa täy­sin, kun tie­tää mitä ra­ken­teet ovat syö­neet ja et­tä vai­je­rit var­mas­ti kes­tä­vät.

Pur­je­ve­neen kes­tä­vyyt­tä tes­tat­tiin vii­mek­si to­si­toi­mis­sa kol­mi­sen vuot­ta sit­ten uk­kos­rin­ta­maa vas­ten.

– Muu­ta­man met­rin aal­lok­ko ei ol­lut paha, mut­ta puus­kit­tai­nen tuu­li ja ve­si­sa­de oli­vat hel­vet­tiä. Kes­kel­lä mer­ta ei pääs­syt sää­tä kar­kuun ja sai jän­nit­tää, mut­ta vene kes­ti, ta­ki­la on vah­va.

Halt­tu­nen ei ole ope­tel­lut pur­jeh­ti­mis­ta mil­lään kurs­seil­la, vaik­ka sel­lai­si­a­kin on tar­jol­la.

– 2000-lu­vun alus­sa vie­tin pal­jon va­paa-ajas­ta­ni tut­ta­vien isois­sa pur­je­lai­vois­sa pe­rä­mie­he­nä. Pur­jeh­ti­maan olen op­pi­nut lu­ke­mal­la ja käy­tän­nös­sä.

Mies vink­kaa, et­tä jos haa­vei­lee pur­je­ve­nei­lys­tä, kan­nat­taa en­sin lu­kea ai­hees­ta.

– Kai­kil­le tämä ei sovi, sil­lä ai­na ruo­ka ei mai­ta ei­kä voi nuk­kua. Myrs­kys­sä olen jos­kus it­se­kin miet­ti­nyt, et­tä mik­si per­ha­nan vuok­si taas olen tääl­lä, mut­ta tun­ne me­nee ohi. Joka reis­sul­la en­sim­mäi­nen myrs­ky ai­heut­taa aluk­si me­ri­ki­peyt­tä, mut­ta se me­nee mi­nul­la sit­ten no­pe­as­ti ohi. Jol­lain me­ri­ki­peys voi kes­tää päi­viä. Jot­kut ei­vät kär­si sii­tä lain­kaan.

Kum­mem­pia kom­mel­luk­sia ei ole mat­koil­la sat­tu­nut, vaik­ka pur­je­ve­nei­lys­sä on omat vaa­ran­sa.

– Olen täl­lai­nen pä­tik­kä, et­tei puo­mi­kaan hel­pos­ti pa­mah­da pää­hän, mut­ta toki va­ro­vai­nen pi­tää ol­la, mies nau­rah­taa.

Mik­si muu­ten ve­neen nimi on juu­ri Sal­la?

– No, Ve­nä­jä ot­ti Sal­las­ta kol­ma­so­san vuon­na 1944. Nimi tuli muis­tok­si sii­tä. Sal­la on mie­les­tä­ni myös hyvä ty­tön­ni­mi, sil­lä se on help­po lau­sua myös ul­ko­mail­la.

Vene on tar­koi­tus lop­pu­si­joit­taa ”van­ha­na uk­ko­na” mie­hen syn­ty­mä­seu­dul­le Päi­jän­teel­le Jy­väs­ky­län seu­dul­le. Sii­hen on nyt vas­ta 67-vuo­ti­aal­la vi­re­äl­lä mie­hel­lä vie­lä on­nek­si pal­jon ai­kaa.

– No, joo toi­voa so­pii. Ei täs­sä ole kii­re min­ne­kään. Kat­sel­laan vain vir­ran juok­sua.

Uut­ta ve­nep­ro­jek­tia mie­hel­lä ei ole tar­koi­tus enää aloit­taa.

– Kyl­lä tämä on ai­nut­ker­tai­nen jut­tu.

Kir­jap­ro­jek­te­ja on sen si­jaan mie­hel­lä usei­ta käyn­nis­sä.

– Mut­ta niis­tä li­sää myö­hem­min.