Tei­ja Pii­pa­ri

Kot­ka­lai­nen Te­at­te­ri­ryh­mä Ki­ma­ra to­teut­ti vii­me syk­sy­nä Suo­men kan­ta­e­si­tyk­sen Reed Mar­ti­nin ja Aus­tin Tic­he­no­rin kä­si­kir­joit­ta­mas­ta näy­tel­mäs­tä Kaik­ki kir­jal­li­suu­den klas­si­kot (ly­hen­nel­mä), al­ku­pe­räi­sel­tä ni­mel­tään All the Great Books (ab­rid­ged). Näy­tel­män teks­tin on suo­men­ta­nut kot­ka­lai­nen te­at­te­rin­har­ras­ta­ja, Te­at­te­ri­ryh­mä Ki­ma­ran pu­heen­joh­ta­ja Hei­ni Sa­lo­pel­to.

Ylei­söl­tä tul­leen run­saan po­si­tii­vi­sen pa­laut­teen vuok­si esi­tyk­ses­tä to­teu­te­taan nyt li­sä­näy­tök­siä.

Hei­ni Sa­lo­pel­to, mik­si Ki­ma­ra tart­tui juu­ri tä­hän näy­tel­mään?

– Ki­ma­ral­la oli toi­ve teh­dä jo­ta­kin ke­vy­em­pää, ko­me­di­al­li­nen jut­tu. Olin teh­nyt ai­em­min on­nis­tu­nees­ti Kar­hu­lan Työ­vä­en­näyt­tä­möl­le Wil­li­am Sha­kes­pe­a­ren koo­tut te­ok­set (ly­hen­nel­mä), joka tii­vis­tää 37 näy­tel­mää yh­teen esi­tyk­seen. Olin näh­nyt esi­tyk­sen al­ku­pe­räi­se­nä Lon­toos­sa 1997, ihas­tu­nut tä­män yh­dys­val­ta­lai­sen te­at­te­ri­ryh­män tuo­tan­toon ja os­ta­nut kä­si­kir­joi­tuk­sen.

– Niin­pä aloin poh­tia, oli­si­ko sa­moil­la kir­joit­ta­jil­la jo­tain muu­ta. Yk­si oli, mut­ta se ei pu­hu­tel­lut mi­nua tee­mal­li­ses­ti. Ha­lu­sin sel­lai­sen, jon­ka te­ki­jät ovat hy­viä, ai­he on so­pi­va ja jota oli­si kiva teh­dä. Et­sin kir­jal­li­suut­ta kä­sit­te­le­vää, kos­ka Ki­ma­ra on mo­nel­la ta­val­la kir­jal­li­suu­den kans­sa te­ke­mi­sis­sä. Löy­tyi tämä uu­si, ver­baa­lis­ta et­tä fyy­sis­tä huu­mo­ria si­säl­tä­vä ko­me­dia Kaik­ki kir­jal­li­suu­den klas­si­kot (ly­hen­nel­mä), jo­hon sain oi­keu­det.

Mis­tä näy­tel­mä ker­too?

– Näy­tel­mäs­sä kat­so­jia pu­hu­tel­laan kuin he oli­si­vat tul­leet kir­jal­li­suu­den ker­taus­kurs­sil­le, kos­ka ei­vät ole lä­päis­seet pa­kol­lis­ta kir­jal­li­suus­kurs­sia. Näyt­te­li­jät ovat opet­ta­jia, mut­ta vä­hän kuin pus­kis­ta tul­lei­ta. Näyt­te­li­jä­jouk­ko käy esi­tyk­sen ai­ka­na läpi lu­kui­sien klas­sik­ko­kir­jo­jen kes­kei­set juo­ni­ku­vi­ot ja hen­ki­lö­hah­mot olen­nai­seen tii­vis­tet­ty­nä. Esi­tyk­ses­sä pu­hu­tel­laan ylei­söä hy­vin vah­vas­ti. Niin sa­not­tu nel­jäs sei­nä eli ”sei­nä” näyt­tä­mön ja ylei­sön vä­lil­lä puut­tuu ko­ko­naan.

Ha­mi­na­lai­nen Ak­se­li Ger­lan­der, 19, to­teut­ti näy­tel­män valo- ja ää­ni­maa­il­man. Hei­ni, mi­ten Ak­se­li tuli mu­kaan tä­hän pro­duk­ti­oon?

– Löy­sin hä­net ver­kos­to­je­ni kaut­ta. Ak­se­li on lah­ja­kas nuo­ri­mies; mu­sii­kin mo­ni­o­saa­ja, joka usei­den soi­tin­ten li­säk­si tai­taa sä­vel­tä­mi­sen, so­vit­ta­mi­sen, ää­nit­tä­mi­sen, edi­toi­mi­sen ja tuot­ta­mi­sen. Näis­sä li­sä­näy­tök­sis­sä Ak­se­li ei pää­sy­ko­e­kii­rei­den­sä ta­kia ole mu­ka­na. Ak­se­lin työn, tek­nii­kan, hoi­taa sii­hen kou­lu­tet­tu hen­ki­lö.

Ak­se­li, tar­tuit­ko mie­lel­lä­si ti­lai­suu­teen?

– Mie­tin en­sin, mut­ta pian vas­ta­sin kyl­lä. Mi­nua kiin­nos­ti var­sin­kin te­at­te­rin ää­ni­maa­il­ma. Ajat­te­lin, et­tä saan teh­dä vä­hän eri­lais­ta jut­tua ja saan hy­vän li­sän cv:see­ni.

Mi­ten työ­si Ki­ma­ras­sa ete­ni?

– En­sin kä­vin kä­si­kir­joi­tuk­sen läpi yh­des­sä Hei­nin kans­sa ja seu­ra­sin har­joi­tuk­sia. Kä­si­kir­joi­tuk­ses­sa oli tark­kaan mää­ri­tel­ty, mi­hin koh­taan mu­siik­kia tu­lee ja mil­lais­ta sen pi­tää ol­la. Myös kult­tuu­rie­rot piti ot­taa huo­mi­oon. Näy­tel­mäs­sä mu­sii­kin tar­koi­tuk­se­na on tuot­taa tun­nel­maa ja vie­dä ta­ri­naa eteen­päin. Hei­ni oli va­rau­tu­nut sii­hen, et­tä jou­dum­me käyt­tä­mään val­mis­ta mak­sul­lis­ta mu­siik­kia, kos­ka il­mai­ses­ta mu­sii­kis­ta ei juu­ri löy­ty­nyt ää­ni­maa­il­mal­taan so­pi­vaa, mut­ta eh­do­tin, et­tä voin teh­dä suu­rim­man osan mu­sii­kis­ta it­se. Työs­ken­te­lin omas­sa ko­tis­tu­di­os­sa­ni ja tein Hei­nil­le eri­lai­sia eh­do­tuk­sia, mut­ta kyl­lä se vaa­ti hau­to­mis­ta, et­tä mi­tään al­koi syn­tyä.

Akseli Gerlanderin suunnitelmissa on kouluttautua ja luoda ammattiuraa musiikin parissa. Heini Salopellon leipätyö on englannin tuntiopettajuus Ekamissa.

Hei­ni, kuin­ka näy­tel­män te­ke­mi­nen har­ras­ta­ja­te­at­te­ris­sa su­jui?

– Ei se help­poa ol­lut, kos­ka työ oli iso ja teks­ti mo­ni­pol­vi­nen, joka ei ihan heti au­kea. Te­ke­mi­seen liit­tyi pal­jon us­kon luo­mis­ta, et­tä kyl­lä me tä­hän pys­tym­me. Ki­ma­ras­sa kui­ten­kin us­kom­me, et­tä te­at­te­rin ko­ke­mi­sen ohel­la kai­ken­lai­sen, myös vaa­ti­vam­man te­at­te­rin te­ke­mi­sen, pi­tää ol­la mah­dol­lis­ta har­ras­ta­jil­le. Uu­sia näy­tel­miä voi­si hy­vin tuo­da kan­sal­li­sel­le ken­täl­le myös al­haal­ta ylös­päin, eli pie­nen har­ras­ta­ja­te­at­te­rin aloit­tees­ta.

– Sii­tä on yli kak­si vuot­ta, kun olen käy­nyt en­sim­mäi­set kes­kus­te­lut näy­tel­mäs­tä, ky­sy­nyt sai­sin­ko sen suo­men­taa. Seit­se­män kuu­kaut­ta meni suo­men­ta­es­sa. Sen jäl­keen kään­nös meni hy­väk­syt­tä­väk­si. En­nen har­joit­te­lua mi­nun piti vie­lä ja­kaa kol­mel­le kir­joi­te­tut rep­lii­kit kym­me­nel­le. Var­si­nai­nen har­joit­te­lu aloi­tet­tiin noin vuo­si sii­tä, kun sain teks­tin en­sim­mäi­sen ker­ran kä­tee­ni. Li­säk­si oli mu­siik­ki, la­vas­tus ja pu­vus­tus, jot­ka kaik­ki vaa­ti­vat miet­ti­mis­tä. Mut­ta on ol­lut haus­kaa, on kiva teh­dä yh­des­sä.

Ak­se­li, en­tä ää­ni­maa­il­man?

– Työ oli haas­ta­vaa, kos­ka näy­tel­mä on hy­vin no­pe­a­tem­poi­nen. Vai­keuk­sia tuli myös sii­nä, et­tä mu­siik­ki oli eri­lai­sem­paa kuin mitä olin ai­em­min teh­nyt.

–  Li­säk­si esi­tyk­ses­sä on pal­jon mu­siik­kia, kym­me­niä eri pät­kiä, sekä ai­ka pal­jon ää­ni­te­hos­tei­ta, muun mu­as­sa uruil­la teh­ty­jä muu­ta­man se­kun­nin pät­kiä. Oli siis pal­jon te­ke­mis­tä.

Hei­ni, mitä muu­ta Te­at­te­ri­ryh­mä Ki­ma­ral­ta on tu­los­sa?

– Te­keil­lä on koko ajan jo­tain. Kan­sal­li­sen ve­te­raa­ni­päi­vän koh­dal­la tu­lee ki­ma­ra­lai­sen no­vel­lis­ta dra­ma­ti­soi­tu näy­tel­mä, joka kä­sit­te­lee jat­ko­so­dan vai­hei­ta Kot­kas­sa. Ke­säl­lä lu­vas­sa ovat pe­rin­tei­set Sa­po­kan ru­no­tuo­ki­ot.

Ak­se­li, mitä si­nun ke­vää­see­si kuu­luu?

– Olen töis­sä ja haen kah­teen eri kou­luun, Met­ro­po­li­an am­mat­ti­kor­ke­a­kou­luun ja Si­be­lius-Aka­te­mi­aan, sä­vel­tä­mi­seen ja tuot­ta­mi­seen liit­ty­viin opin­toi­hin.

Kaik­ki kir­jal­li­suu­den klas­si­kot (ly­hen­nel­mä) -näy­tel­män esi­tyk­set kel­lo 17 Ne­los­te­at­te­ril­la Kot­kas­sa: 30.3., 5.4., 6.4., 12.4. ja 13.4.