Tei­ja Pii­pa­ri

Bal­ka­nil­ta Poh­jo­laan: Vä­li­mat­ka on Kou­vo­lan Kuu­san­kos­kel­la asu­van Lii­sa Sbu­ra­tu­ran oma­kus­tan­ne. Teos ker­too oma­koh­tai­sen ta­ri­nan nuo­ren suo­ma­lais­nai­sen 1970-lu­vul­la te­ke­mis­tä mat­kois­ta Ro­ma­ni­aan ja ra­kas­tu­mi­ses­ta pai­kal­li­seen mie­heen, Cor­ne­liin, sekä ro­ma­ni­a­lais­ten vi­ra­no­mais­ten epä­luu­los­ta ja si­sään is­tu­te­tus­ta vi­ha­mie­li­syy­des­tä ka­pi­ta­lis­ti­sia län­si­mai­ta ja siel­tä tu­le­via koh­taan. Sa­mal­la myös mie­hen per­he jou­tui an­ka­ran tark­kai­lun al­le.

Kir­jan si­säl­tä­mät pie­net ta­ri­nat ku­vaa­vat osal­taan elä­mää Itä-Blok­kiin ja Län­teen ja­kau­tu­nees­sa 70-lu­vun Eu­roo­pas­sa. Lii­sa Sbu­ra­tu­ra ker­too kir­jas­sa muun mu­as­sa pit­käs­tä ja han­ka­las­ta pro­ses­sis­ta saa­da avi­o­liit­to­lu­pa so­si­a­lis­ti­ses­sa Ro­ma­ni­as­sa – var­sin­kin, kun tar­koi­tus oli sen jäl­keen pe­rus­taa koti Suo­meen. Nai­mi­siin tah­to­nut pa­ris­kun­ta jou­tui mo­neen ker­taan kuu­lus­tel­ta­vik­si.

– Ta­ri­nam­me al­ku on ai­ka hui­ma, Lii­sa Sbu­ra­tu­ra myön­tää. – Mi­nua epäil­tiin kak­soi­sa­gen­tik­si ja ni­mi­tel­tiin vaik­ka mik­si, en viit­si edes sa­noa. Oli­sin voi­nut kir­joit­taa ru­mem­min­kin, mut­ta en minä ha­lua mi­tään tai ke­tään mol­la­ta.

Bal­ka­nil­ta Poh­jo­laan il­mes­tyi jou­lu­kuus­sa. Jat­ko­a­kin on lu­vas­sa, pal­jas­taa Lii­sa Sbu­ra­tu­ra.

– En­sim­mäi­nen kir­ja lop­puu sii­hen, et­tä mat­ka jat­kuu, jo­ten aja­tuk­sis­sa on tie­ten­kin kir­joit­taa li­sää ja lo­pul­ta tul­la ta­ri­nas­sa tä­hän päi­vään saak­ka.

Toi­nen kir­ja tu­lee ker­to­maan tuo­reen avi­o­pa­rin al­ku­vuo­sis­ta Suo­mes­sa ja Ky­men­laak­sos­sa. Kuin­ka tääl­lä esi­mer­kik­si suh­tau­dut­tiin ul­ko­mail­ta muut­ta­nee­seen, ma­muun.

– Sii­hen ai­kaan meil­lä ol­lut edes pu­he­lin­ta. Se tar­koit­ti, et­tä oli juos­ta­va vi­ras­tos­ta toi­seen hoi­ta­maan asi­oi­ta. Ei­vät­kä kaik­ki vir­kai­li­jat to­del­la­kaan ai­na ol­leet meil­le myö­tä­mie­li­siä.

Cor­nel Sbu­ra­tu­ran äi­ti ja isä, ”mum­mo ja vaa­ri”, eh­ti­vät käy­dä kah­des­ti Suo­mes­sa kat­so­mas­sa poi­kaan­sa ja tä­män kak­si­lap­si­sek­si kas­va­nut­ta per­het­tä.

– He oli­vat ai­van kä­ke­nä, et­tä kraa­nas­ta tu­lee kes­key­tyk­set­tä vet­tä ja hy­vin lii­kut­tu­nei­ta nä­ke­mäs­tään, et­tä po­jal­laan on kaik­ki hy­vin, Lii­sa Sbu­ra­tu­ra muis­te­lee. – Ei­vät­hän he omas­sa ko­ti­maas­saan tien­neet juu­ri mi­tään Suo­mes­ta ja sii­tä, mitä hei­dän Cor­ne­lil­lal­laan oli tääl­lä vas­tas­sa.

Lii­sa Sbu­ra­tu­ra aloit­ti kir­jap­ro­jek­tin­sa ai­neis­ton sys­te­maat­ti­sen ke­rää­mi­sen vuo­den 2020 ai­ka­na. Ko­ke­mus­ta kir­joit­ta­ja­na hän on saa­nut Kou­vo­lan kan­sa­lai­so­pis­ton elä­män­ta­ri­na -ryh­mäs­sä.

– Ha­lu­an saa­da ta­ri­nam­me kan­sien vä­liin, jot­ta ne jää­vät lap­sil­le ja las­ten­lap­sil­le muis­tok­si ja tie­dok­si.