JUHA KOS­KI

Mo­net kot­ka­lai­set muis­ta­vat näh­neen­sä ho­pe­an­hoh­toi­sen, vuo­si­mal­lia 1971 edus­ta­van Ja­gu­ar XJ:n li­pu­neen ai­koi­naan kau­pun­gin ka­duil­la. Re­kis­te­ri­tun­nuk­sen AAS-100 oman­neen au­ton ra­tis­sa näh­tiin tyy­li­käs rou­va El­la Huo­vi­nen. Hän oli Os­mo Huo­vi­sen vai­mo. Os­mo puo­les­taan oli le­gen­daa­ri­sen ra­ken­nus­mes­ta­rin Os­kar Huo­vi­sen poi­ka.

Os­kar Huo­vi­nen (1878–1956) oli me­nes­ty­neen ra­ken­nus­liik­keen omis­ta­ja, jon­ka kä­den­jäl­ki nä­kyy yhä Kot­kas­sa.

El­la Huo­vi­sel­la oli ta­pa­na huol­lat­taa har­vi­nais­ta au­to­aan Kot­kan lin­ja-au­to­a­se­mal­la si­jain­neel­la Shel­lil­lä. Siel­lä oli 1970-lu­vul­la ke­sä­töis­sä muu­an nuo­ri­mies ni­mel­tään Tuo­mo Kas­ki.

– Muis­tan kun 15-vuo­ti­aa­na put­sa­sin ja va­ha­sin Ja­gu­a­ria. Se oli tark­kaa hom­maa, ovet­kin puh­dis­tet­tiin huo­lel­la myös sisä- ja ala­puo­lel­ta, Kas­ki muis­te­lee, kat­sel­len nyt ko­ti­pi­has­saan ole­vaa, lä­hes uu­den­ve­roi­ses­sa kun­nos­sa ole­vaa au­toa.

– Jos oli­sin sil­loin tien­nyt, et­tä au­to pää­tyy jos­kus mi­nul­le, oli­sin var­mas­ti va­han­nut vie­lä huo­lel­li­sem­min, mies nau­rah­taa.

Au­to tuli El­la Huo­vi­sen käyt­töön uu­te­na mar­ras­kuus­sa 1972. Ja­gu­a­ris­ta te­kee har­vi­nai­sen se, et­tä au­to on ol­lut koko ajan sa­man su­vun omis­tuk­ses­sa. Vii­mei­sin omis­ta­ja en­nen vii­me ke­sä­nä teh­ty­jä kaup­po­ja oli Kari Huo­vi­nen, El­la Huo­vi­sen si­sa­ren El­sa Huo­vi­sen poi­ka.

– Kari soit­te­li mi­nul­le erää­nä päi­vä­nä vii­me ke­sä­nä, ja ker­toi luo­pu­van­sa Ja­gu­a­ris­ta. Hän tie­si, et­tä olin nuo­re­na mie­he­nä au­toa huol­ta­nut ja ha­lu­si Ja­gu­a­rin niin sa­no­tus­ti hy­vään ko­tiin.

Kot­kas­sa hy­vin tun­ne­tul­la Ja­gu­a­ril­la oli­si var­muu­del­la ol­lut ol­lut mui­ta­kin os­ta­jia. Ai­van sil­tä is­tu­mal­ta ei kaup­poi­hin pääs­ty, sil­lä myy­jäl­lä ja os­ta­jal­la oli hin­nas­ta hie­man eri­lai­nen kä­si­tys. Mut­ta ai­ka no­pe­as­ti yh­tei­nen sä­vel löy­tyi ja mu­se­o­kat­sas­tet­tu Ja­gu­ar pää­tyi Kas­ken tal­liin.

Ja­gu­ar XJ on ol­lut ai­koi­naan jul­me­tun kal­lis au­to, ai­na­kin hui­ke­an ve­ro­tuk­sen Kek­kos-Suo­mes­sa. Mut­ta hin­ta­lap­pu nä­kyy myös au­ton ra­ken­tees­sa. Run­saat kak­si ton­nia pai­na­va, 4,2-lit­rai­sen kuu­tos­ko­neen ja au­to­maat­ti­vaih­teis­ton lii­kut­te­le­ma au­to tar­jo­aa ma­jes­tee­til­lis­ta kyy­tiä.

– Kä­vin täl­lä aje­le­mas­sa tyt­tä­re­ni kans­sa. Hän ih­met­te­li, mi­ten au­to voi ol­la niin hil­jai­nen. Vauh­dis­sa kuu­lee mel­kein kel­lon rak­su­tuk­sen, Kas­ki ku­vaa.

Me­no­ve­si­kään ei lopu heti kes­ken, sil­lä au­tos­sa on kak­si 80 lit­ran tank­kia.

Mat­ka­mit­ta­ris­sa on vas­ta 112 000 ki­lo­met­riä ei­kä au­tol­la lie­ne ai­koi­hin ajet­tu tal­vel­la. Ai­em­mat omis­ta­jat ovat pi­tä­neet Ja­gu­a­ria to­del­la hy­vin. Tuo­mo Kas­ki ai­koo jat­kaa sa­mal­la lin­jal­la.

– Au­tol­la ajel­laan vain au­rin­koi­si­na ke­sä­päi­vi­nä. Tal­vel­la teh­dään pien­tä fik­sai­lua. Esi­mer­kik­si ko­me­at vent­tii­li­ko­pat on tar­koi­tus pa­laut­taa al­ku­pe­räi­seen lois­toon­sa. Poh­ja on hy­väs­sä kun­nos­sa, mut­ta mas­sa on hie­man hal­keil­lut siel­tä tääl­tä, Kas­ki lis­taa tu­le­van tal­ven as­ka­rei­ta.