Tei­ja Pii­pa­ri

Mik­si on­nis­tun no­pe­as­ti, pää­sen heti hy­viin tu­lok­siin, vaik­ka ko­ke­mus­ta on vä­hän ja olen läh­te­nyt vain te­ke­mään.

SM-ta­sol­la en­sin body fit­nes­sis­sä ja vii­mei­set kuu­si vuot­ta kil­pa­sou­dus­sa me­nes­ty­nyt Noo­ra Huh­ta­la poh­ti to­sis­saan syi­tä, mik­si hän, ikui­nen jän­nit­tä­jä, löy­tää jat­ku­vas­ti it­sen­sä kär­ki­ka­hi­nois­ta, ja usein jopa voit­to­pal­lil­ta, vaik­kei hä­nel­lä ole kes­tä­vyy­sur­hei­lu- tai sou­tu­taus­taa.

– Sit­ten ym­mär­sin, et­tä ke­hon ja mie­len hy­vin­voin­ti on pa­ket­ti. Kos­ka jän­ni­tin, ha­lu­sin pääs­tä sii­tä yli ja tein en­nen kil­pa­suo­ri­tus­ta mie­li­ku­va­har­joi­tuk­sia. Otin pää­mää­räk­se­ni hy­vän on­nis­tu­mi­sen, en voit­toa. Tuli on­nis­tu­mi­nen, voit­to ja oi­val­lus, kuin­ka mie­lel­lä ja tun­teil­la on iso mer­ki­tys, jän­ni­tyk­sen ja stres­sin voi täl­lä ta­voin pois­taa. Tämä pä­tee elä­mäs­sä yli­pää­tän­sä, kun ih­mi­nen me­nee tai jou­tuu epä­mu­ka­vuu­sa­lu­eel­le.

Hy­vin­voin­ti­val­men­ta­ja ja per­so­nal trai­ner Noo­ra Huh­ta­la, 35, ot­taa tu­li­jan vas­taan työ­huo­neel­laan Me­di­a­ta­los­sa, en­ti­ses­sä po­lii­si­ta­los­sa Kuu­san­kos­kel­la. Kun kyn­nyk­sen yli as­tuu, nap­paa­vat kor­vat kai­ut­ti­mis­sa soi­vaa lin­tu­jen lau­lua ja sil­mät uni­siep­pa­rit ik­ku­nois­sa ja en­ke­li­pat­saat pöy­dil­lä. Otat­ko tee­tä, Huh­ta­la ky­syy ja oh­jaa is­tu­maan suu­reen no­ja­tuo­liin.

Noo­ra Huh­ta­la ker­too, et­tä mat­ka ny­kyi­seen työ­hön­sä pait­si ke­hon, niin myös mie­len val­men­ta­ja­na on läh­te­nyt omas­ta kil­paur­hei­lu­taus­tas­ta ja siel­lä teh­dyis­tä ha­vain­nois­ta.

– Lii­ku­tan ih­mi­siä, mut­ta en­nen kaik­kea lii­ku­tan miel­tä.

Vii­si vuot­ta sit­ten hän val­mis­tui per­so­nal trai­ne­rik­si. Life co­ac­hing, rat­kai­su­kes­kei­nen val­men­nus, tuli osak­si am­mat­ti­tai­toa va­jaa pari vuot­ta sit­ten. Pa­rai­kaa hän on NLP-val­men­nuk­ses­sa (Neu­ro-Lin­quis­tic Prog­ram­ming) tar­koi­tuk­se­naan sy­ven­tää mie­len­hal­lin­taan liit­ty­viä op­pe­jaan.

Työ­huo­neel­laan Noo­ra Huh­ta­la kar­toit­taa asi­ak­kaan ti­lan­teen; sel­vit­tää, et­tä mitä täl­le kuu­luu ja mil­lai­sek­si tämä ar­vi­oi fyy­si­sen ja hen­ki­sen hy­vin­voin­tin­sa. Ju­tel­laan per­hees­tä, pa­ri­suh­tees­ta, työs­tä.

Se, mitä ta­pah­tuu jat­kos­sa, on rää­tä­lin­työ­tä.

– On­ko hyö­tyä lii­kun­nas­ta, muo­ka­taan­ko ruo­ka­va­li­o­ta ja tuo­ko se hy­vää oloa krop­paan ja mie­leen, lu­et­te­lee Huh­ta­la. – Vai pi­täi­si­kö ol­la jo­ta­kin muu­ta. Pa­neu­du­taan­ko tun­tei­siin, ote­taan­ko käyt­töön luo­via me­ne­tel­miä, joil­la ava­taan elä­män­ti­lan­tee­seen liit­ty­viä sol­mu­ja.

Kun toi­min­ta­suun­ni­tel­ma on teh­ty, val­men­ta­ja ja asi­a­kas ta­paa­vat toi­sen­sa lä­hes vii­koit­tain.

Huh­ta­la sa­noo, et­tä hä­nen jut­tu­sil­le tul­laan, jos tar­vit­see muu­tos­ta elä­mään­sä, oma pei­li­ku­va ei miel­ly­tä, olo on tu­ka­la tai saa ahaa-elä­myk­sen, et­tä nyt pi­tää teh­dä ja toi­mia jo­ten­kin toi­sin, mui­den mu­as­sa.

– Li­säk­si val­men­nan kil­paur­hei­li­joi­ta, yri­tys­maa­il­man hen­ki­löi­tä, mur­ro­si­käi­siä nuo­ria ja omaan ar­keen­sa uu­pu­nei­ta yk­sin­huol­ta­ja­äi­te­jä.

-Joskus ihan pelkkä keskustelukin auttaa, Noora Huhtala sanoo.

Ei lie­ne yl­lä­tys, et­tä Huh­ta­la it­se us­koo lii­kun­nan tuo­maan hy­vään oloon. Hän vie asi­ak­kaan­sa tai pien­ryh­män­sä mie­lui­ten ulos, esi­mer­kik­si sau­va­kä­ve­lyl­le, lu­mi­ken­käi­le­mään tai pyö­räi­le­mään. Sii­nä sa­mal­la voi­daan teh­dä mie­len­har­joit­tei­ta. Kun­to­sa­lil­la­kin voi­daan ol­la.

Ai­na vuo­den alus­sa me­dia ja muu vä­li­neis­tö tuut­taa il­moil­le oh­jei­ta ja tsemp­piä laih­dut­ta­mi­ses­ta ja liik­ku­mi­ses­ta. Huh­ta­la puis­te­lee täl­lai­sel­le pää­tään: hä­nen työs­sään ei ole ja­ko­ja tiet­tyi­hin ajan­jak­soi­hin.

– Ai­na on so­pi­va ai­ka muu­tok­sel­le. Oman hy­vin­voin­ti pi­tää ol­la ai­na se yk­kös­jut­tu. Jos uu­si vuo­si tuo uu­den alun, niin joka päi­vä tuo mah­dol­li­suu­den uu­den al­kuun. Ai­na on lupa ha­lu­ta enem­män.

Työs­sään Noo­ra Huh­ta­la ha­lu­aa löy­tää asi­ak­kaan­sa me­nes­tys­te­ki­jät; lah­jat, tai­dot, ky­vyt. On­nis­tu­mi­sia voi­vat ol­la huo­non suh­teen päät­tä­mi­nen, uu­den työ­pai­kan saa­mi­nen tai yli­pää­tään elä­mä­ni­lon löy­ty­mi­nen – tai mik­sei kro­pas­ta ka­ris­seet ki­lot­kin.

Vaik­ka kil­paur­hei­lu rin­nas­te­taan suo­rit­ta­mi­seen ja ku­ri­na­lai­seen elä­mään, ker­too Noo­ra Huh­ta­la elä­vän­sä ar­mol­li­ses­ti.

– Suo­rit­ta­mi­sen tun­nis­tan it­ses­sä­ni, en­kä ha­lua sii­tä luo­pu­a­kaan. Olen kun­ni­an­hi­moi­nen, se on mo­ti­vaat­to­ri­ni ja pää­sy ta­voit­tei­sii­ni.

Kun Huh­ta­la ha­lu­aa ren­tou­tua, hän läh­tee Lap­piin. Siel­lä on hä­nen sy­dä­men­sä koti.

– Tyk­kään ol­la yk­sin luon­nos­sa. Ra­kas­tan eräi­lyä ja saa­tan kä­vel­lä kym­me­nen tun­tia tun­tu­ris­sa. Sal­lin it­sel­le­ni myös herk­ku­ja, vaik­ka­kin koh­tuu­del­la. Al­ko­ho­lia en käy­tä.