Har­ri Man­no­nen

– Vii­si­vuo­ti­aa­na aloi­tin ve­nei­lyn. Isän kans­sa men­tiin Ky­mi­jo­el­ta Ju­mal­nie­men lah­teen.

Näin ker­too kot­ka­lai­nen Jar­mo Kor­ho­nen.

Elet­tiin vuot­ta 1972.

– Asuim­me Ris­tin­kal­li­ol­la, mut­ta isä hom­ma­si ve­neen. Se oli ta­sa­pe­rä puu­ve­ne, moot­to­ri oli vii­si­hep­pai­nen Ter­hi.

– Kun isä kuo­li vuon­na 2014, hä­nen van­hat ka­ve­rin­sa muis­te­li­vat, et­tä oh­ja­sin ve­net­tä lip­pa­hat­tu vi­nos­sa. Isä huu­te­li keu­las­ta, min­ne päin aje­taan.

En­sim­mäi­sen oman ve­neen­sä Jar­mo Kor­ho­nen hank­ki 15-vuo­ti­aa­na.

– Meri on ai­na ol­lut lä­hel­lä sy­dän­tä­ni, jää­kie­kon ohel­la.

Vuo­des­ta 1995 vuo­teen 2008 Kor­ho­sel­la kui­ten­kaan ei ol­lut omaa ve­net­tä me­rel­lä, kos­ka “elä­män­ti­lan­ne oli sel­lai­nen”.

Sit­tem­min ve­nei­tä on ol­lut vii­si. Se vii­des on kuu­lem­ma sa­mal­la vii­mei­nen.

Vuon­na 2008 Jar­mo Kor­ho­nen os­ti no­pe­an mat­ka­ve­neen.

– Ex-puo­li­so ei ty­kän­nyt ve­nei­lys­tä. Kun tuli avi­oe­ro, tuli heti vene ta­kai­sin. Tuli no­pea mat­ka­ve­ne. Ni­mek­si tuli Lot­ta­lii­ni tyt­tä­re­ni mu­kaan.

– Me­rel­lä nou­see uk­kos­myrs­ky no­pe­as­ti. No­pe­al­la ve­neel­lä pää­see äk­kiä tur­vaan. Mi­nul­la on kun­ni­oi­tus ve­nei­lyä koh­taan. En­nen kuin syn­nyin isoi­sä­ni huk­kui ka­las­tus­reis­sul­la Pan­ka­jär­vel­lä, Liek­sas­sa.

Sa­mai­sel­la jär­vel­lä, myö­hem­min, Kau­ko-setä opet­ti Jar­mo Kor­hos­ta ve­nei­le­mään.

– Pie­ne­nä aje­lin siel­lä joka kesä, hän ker­too.

– Kau­ko oli isän sis­kon mies. Asui­vat siel­lä isän syn­ty­mä­ko­dis­sa.

Jarmo Korhonen Ellin ratin takana. Hänen kasvonsa ovat tutut kotkalaisille lätkän ystäville. Viime kaudella hän toimi Titaanien suomisarjajoukkueen huoltajana ja kotiotteluiden turvallisuuspäällikkönä.

Lot­ta­lii­nin Jar­mo Kor­ho­nen omis­ti vain pari vuot­ta. Sit­ten se jou­ti myyn­tiin, kos­ka sen moot­to­ri oli­si vaa­ti­nut re­mon­tin.

– Sil­loin ei oi­kein ol­lut paik­kaa, mis­sä lait­taa ve­net­tä, hän sa­noo.

– Nyt sel­lai­nen paik­ka on on­nek­si ko­ti­pi­hal­la Ho­vi­las­sa. Ja mi­nul­la on hy­vin pä­te­vä naa­pu­ri, joka osaa lait­taa ve­net­tä.

Lot­ta­lii­nia seu­ra­si pul­pet­ti­ve­ne Lot­ta­lii­ni 2. Sil­lä Jar­mo Kor­ho­nen ei eh­ti­nyt ko­vin usein ajel­la.

– Työt oli­vat muu­al­la Suo­mes­sa. Ai­ka pal­jon oli vii­kon­lop­pui­sin­kin töi­tä, hän sa­noo.

– Rank­ki tai­si ol­la kau­im­pa­na, jos­sa sil­lä kä­vin.

Kor­ho­nen työs­ken­te­lee asen­ta­ja­na Des­tia Rai­lil­la ja te­kee rau­ta­tei­den kun­nos­sa­pi­to­töi­tä.

Mo­nel­le hän on tut­tu jää­kiek­ko­seu­ra Ti­taa­nien va­paa­eh­tois­hom­mis­ta. Hän on ol­lut muun mu­as­sa kiek­ko­kou­lun reh­to­ri, edus­tus­jouk­ku­een huol­ta­ja ja sen ko­ti­ot­te­lui­den tur­val­li­suus­pääl­lik­kö.

Vuon­na 2016 Lot­ta­lii­nin ti­lal­le tuli Tar­jus­ka.

– Tar­ja on ny­kyi­sen vai­mo­ni nimi. Tar­jus­ka oli ni­met­ty hä­nen mu­kaan­sa.

Tar­jus­ka oli “me­ri­läi­nen, hi­das mat­ka­ve­ne, edul­li­nen ajaa”.

– Os­tin sen van­hem­pie­ni van­hoil­ta työ­ka­ve­reil­ta. Tämä ve­ne­paik­ka­kin tuli ve­neen mu­ka­na, Jar­mo Kor­ho­nen ker­too, kun is­tum­me hä­nen ny­kyi­ses­sä ve­nees­sään Itä­ran­nan ve­ne­lai­tu­ris­sa Kot­kan Kar­hu­las­sa.

Tar­jus­kan kor­van­nut Tar­jus­ka II oli Kor­ho­sel­la vain vuo­den. Tuo no­pe­a­kul­kui­nen Se­ven Prin­cess -mat­ka­ve­ne osoit­tau­tui suu­ri­töi­sek­si.

– Ra­ken­te­lin sii­hen oh­jaa­mon ja kaik­ki, mut­ta se ei vain vas­tan­nut odo­tuk­sia. Ben­sa mais­tui.

Vii­me ke­sä­nä Jar­mo Kor­ho­nen se­lai­li ve­nei­den myyn­ti-il­moi­tuk­sia. Naan­ta­lis­sa oli kau­pan vuon­na 1990 val­mis­tet­tu Ma­ri­no 7000. Sii­nä on Vol­vo Pen­tan 160-he­vos­voi­mai­nen tur­bo­die­sel-moot­to­ri ja tup­la­pot­ku­ri.

Kor­ho­nen aa­vis­ti, et­tä Tar­jus­ka II läh­ti­si vaih­toon.

– Oli Naan­ta­lin-reis­su edes­sä. Kä­vim­me ko­ea­ja­mas­sa naa­pu­rin­mie­hen kans­sa.

– Sit­ten käy­tiin ha­ke­mas­sa tämä elo­kuus­sa kär­rin kans­sa ihan tie­tä myö­ten, kun ei ol­lut enää lo­maa jäl­jel­lä.

Jar­mo Kor­ho­nen on il­moit­ta­nut Ti­taa­neil­le, et­tä seu­raa­val­la jää­kiek­ko­kau­del­la hän ei osal­lis­tu seu­ra­toi­min­taan. Töi­den­kään ta­kia ei tar­vit­se enää mat­kus­tel­la ym­pä­ri Suo­mea.

Nyt hä­nel­lä ja vai­mol­la on hy­vää ai­kaa ve­neil­lä “Lo­vii­saan, Ha­mi­naan, Kau­nis­saa­reen ja mui­hin saa­riin”. Mu­kaan tu­lee lai­va­koi­ra Us­ko, kak­si­vuo­ti­as tii­be­tin­ter­rie­ri.

– Nyt eh­tii ar­ki­sin­kin käy­mään ve­neel­lä. Juo­daan sit­ten vaik­ka vain lai­tu­ris­sa kah­vit ja kuun­nel­laan ra­di­o­ta.

Ma­ri­no 7000 on saa­nut ni­men El­li.

– Edes­men­neen äi­ti­ni mu­kaan, Jar­mo Kor­ho­nen sa­noo.

– Olen sa­no­nut vai­mol­le ja tut­ta­vil­le, et­tä tämä on vii­mei­nen ve­nee­ni. Tämä on myös kal­lein ve­nee­ni.

– Mut­ta tämä on hy­väs­sä kun­nos­sa. Pi­dän tä­män kun­nos­sa ja kun­ni­oi­tan ve­neen his­to­ri­aa.