Veli-Pek­ka Kel­lo­nie­mi

Kau­pun­ki­pyö­riä löy­tyy yli 60 ase­mal­ta Kot­kan, Ha­mi­nan ja Pyh­tään alu­eel­la. Vuok­ra­tun pyö­rän saa pa­laut­taa mi­hin ta­han­sa kau­pun­ki­pyö­rä­a­se­mal­le ko. alu­eel­la. Eli pi­dem­män­kin pyö­rä­ret­ken jäl­keen pyö­rän voi pa­laut­taa eri kau­pun­gin alu­eel­le kuin mis­tä on läh­te­nyt liik­keel­le.

No, tes­ta­taan. Toi­mit­ta­ja ajaa kau­pun­ki­pyö­räl­lä kah­den hen­gen ryh­mäs­sä. Läh­tö­pis­te on Ha­mi­nan tori ja pää­te­pis­te Kot­kan kaup­pa­to­ri. Ki­lo­met­re­jä ker­tyi­si noin 27, ai­kaa ku­lui­si hy­vin ke­vy­el­lä vauh­dil­la pari tun­tia. Tämä siis olet­ta­en, et­tä toi­mit­ta­ja jak­sai­si pol­kea pe­ril­le as­ti yli 20 as­teen läm­mös­sä.

Penkit säädetään kätevästi pikalukolla sopivaan korkeuteen Haminan torilla.

Aluk­si la­da­taan Don­key Re­pub­lic -so­vel­lus. Sii­tä nä­kee va­paa­na ole­vien pyö­rien si­jain­nin. Ha­mi­nan to­ril­la on so­pi­vas­ti muu­ta­ma va­paa­na. Vuok­raus kus­tan­taa täs­sä ta­pauk­ses­sa vii­si eu­roa per pyö­rä. Mak­su on­nis­tuu Pa­y­Pa­lil­la. Pyö­rän voi vuok­ra­ta näin ker­ta­hin­nal­la, mut­ta jos sil­le oli­si enem­män käyt­töä, vuok­raus on­nis­tuu myös kau­si­pas­sil­la tai kuu­kau­si­jä­se­nyy­del­lä.

Pyö­rät ovat jy­ke­vän tun­tui­sia. Niis­sä on kol­me vaih­det­ta, kä­si­jar­rut ja kul­je­tus­te­li­ne ta­va­roil­le keu­las­sa. Kaa­re­va oh­jaus­tan­ko ja le­ve­ät kä­den­si­jat mah­dol­lis­ta­vat mu­ka­van ajo­a­sen­non. Pen­kin kor­keus sää­de­tään kä­te­väs­ti pi­ka­lu­kol­la. So­vel­lus avaa pyö­rän lu­kon.

En ole en­nen kul­ke­nut ko. mat­kaa pol­ku­pyö­räl­lä, jo­ten ase­tan pu­he­li­men oh­jaus­tan­gos­sa ole­vaan te­li­nee­seen ja Goog­le Map­sin pääl­le. Mat­ka kul­kee pää­a­si­as­sa Eu­roo­pan laa­jui­sen pyö­räi­ly­ver­kos­ton Eu­ro­Ve­lo 10 -reit­tiä, joka kul­kee ko­ko­nai­suu­des­saan Vaa­li­maal­ta Ku­nin­kaan­tie­tä nou­da­tel­len Hel­sin­gin kaut­ta Tur­kuun ja siel­tä län­si­ran­nik­koa seu­rail­len Tor­ni­oon saak­ka. Nyt siis toki vain osan mat­kaa. Sit­ten vaan me­nok­si.

En­sim­mäi­set kym­me­nen ki­lo­met­riä su­ju­vat kuin tans­si. Sit­ten al­kaa pef­fa puu­tu­maan. Kat­soin kau­pas­sa edel­li­sel­lä vii­kol­la muu­ta­man kym­pin pyö­räi­lys­hort­se­ja, jois­sa oli gee­li­peh­mus­te pef­fan koh­dal­la. Oli­si pi­tä­nyt eh­dot­to­mas­ti tart­tua tar­jouk­seen.

Goog­le Maps ket­tui­lee tyy­lil­leen us­kol­li­se­na jois­sain koh­taa, eli näyt­tää et­tä pi­täi­si men­nä ka­dun toi­sel­le puo­lel­le, kun siel­lä on oi­ke­as­ti vain ly­hyt pis­to­tie bus­si­py­sä­kil­le. Omia hok­sot­ti­mia pi­tää käyt­tää, ku­ten yleen­sä­kin elä­mäs­sä.

Noin 20 ki­lo­met­rin koh­dal­la pef­fa al­kaa ol­la jo ai­ka hel­lä­nä. Pi­däm­me juo­ma­tau­ko­ja, mut­ta oi­ke­as­ti le­puu­tan vain pef­faa­ni. Toki läm­pi­mäs­sä il­mas­sa nes­tey­tys­kin on tär­ke­ää. Ylä­mä­et al­ka­vat tun­tua jo rei­sis­sä, sil­lä pyö­räi­lyä tu­lee har­ras­tet­tua si­vii­lis­sä mel­ko vä­hän.

No, joo, pe­ril­le sel­vit­tiin. Sa­no­taan­ko näin, et­tä Kot­kan kaup­pa­to­ril­le pääs­tyä al­koi ol­la jo sel­lai­nen fii­lis, et­tä nyt no­pe­as­ti eroon pyö­ris­tä. So­vel­lus näyt­tää, mi­hin pyö­rät so­pii jät­tää. Ja naps luk­koon.

Kotkan kauppatorilla on peffa hellänä mutta voittajafiilis.

Sum­ma sum­ma­rum: Kau­pun­ki­pyö­räl­lä pää­see kau­pun­gis­ta toi­seen, noin bus­si­li­pun hin­nal­la. Reit­ti nou­dat­taa pää­o­sin Eu­ro­Ve­lo 10:tä, mut­ta suo­sit­te­len Goog­le Map­sia ai­na­kin en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la sen puut­teis­ta huo­li­mat­ta, niin ei tar­vit­se har­hail­la kai­kil­la si­vu­ku­jil­la. Suo­sit­te­len läm­pi­mäs­ti pyö­räi­lys­hort­sien käyt­tä­mis­tä, jos ki­lo­ja on ker­ty­nyt ku­ten al­le­kir­joit­ta­neel­le. Ke­vy­em­pi mat­ka­kump­pa­ni ei va­li­tel­lut mi­tään koko mat­kan ai­ka­na. Oma ky­pä­rä pi­tää myös ol­la, si­tä­kään en osan­nut etu­kä­teen aja­tel­la.