Veli-Pek­ka Kel­lo­nie­mi

Hei­kol­la suun­ta­vais­tol­la va­rus­tet­tu toi­mit­ta­ja saa­tiin hou­ku­tel­tua ko­kei­le­maan suun­nis­tus­ta. Kyn­nys suun­nis­tuk­sen ko­kei­le­mi­seen on ase­tet­tu to­del­la ma­ta­lak­si, sil­lä kuka ta­han­sa voi osal­lis­tua avoi­miin il­ta­ras­tei­hin. Mi­hin­kään seu­raan ei tar­vit­se kuu­lua.

Tar­jol­la on eri­pi­tui­sia ja vai­keus­ta­soi­sia reit­te­jä pa­ris­ta ki­lo­met­ris­tä eteen­päin. Il­ta­ras­til­la Sip­po­las­sa oli tar­jol­la aloit­te­li­jal­le Kou­vo­lan Suun­nis­ta­jien ra­ta­mes­ta­ri Ris­to Uo­ti­lan juo­ni­ma pa­rin ki­lo­met­rin help­po D-rata, jon­ka kä­ve­lin, sekä 2,5 ki­lo­met­rin hie­man vai­ke­am­pi C-rata, jon­ka juok­sin.

Ai­ka mi­tat­tiin lai­nat­ta­val­la emit-lait­teel­la (säh­köi­nen ver­sio pe­rus­kou­lu­ai­ko­jen kor­tin rei’it­ti­mes­tä), mut­ta ajan ot­ta­mi­nen ei ole pa­kol­lis­ta.

Kos­ka kart­ta­mer­kit ei­vät ol­leet ak­tii­vi­ses­sa muis­tis­sa ku­ten ei kom­pas­sin käyt­tö­kään, seu­ran ko­ke­nut suun­nis­ta­ja Ee­ro Mat­ti­la läh­ti mu­kaan oh­jaa­jak­si.

Mat­ti­la suo­sit­te­li lait­ta­maan nas­tal­li­set ken­gät jal­kaan, mut­ta ken­kä­hyl­lys­tä­ni löy­tyi­vät vain nas­tat­to­mat, jos­kin ”ro­so­poh­jai­set” pol­ku­juok­su­ken­gät. Niil­lä pär­jä­si mai­ni­os­ti. Lenk­ka­rei­ta ei sen si­jaan voi suo­si­tel­la, sil­lä maas­to on pai­koin liu­kas­ta ja kos­te­aa.

– Pit­kät su­kat kan­nat­taa lait­taa jal­kaan punk­kien va­ral­ta ja pit­kä­hi­hai­nen pai­ta pääl­le et­tei­vät ok­sat raa­vi, Mat­ti­la neu­voi.

Läh­tö­pai­kal­la kart­ta näyt­ti vie­lä hep­re­al­ta, mut­ta suun­ta löy­tyi kom­pas­sis­ta ja kart­ta al­koi pik­ku hil­jaa hah­mot­tua Mat­ti­lan se­lit­tä­es­sä kart­ta­merk­ke­jä kä­vel­les­säm­me ras­til­ta ras­til­le.

Suun­nis­tuk­ses­sa pol­ku­ja kan­nat­taa hyö­dyn­tää mah­dol­li­sim­man pal­jon pait­si maa­merk­kei­nä myös kul­ku­reit­tei­nä, vaik­ka mat­kaa tu­li­si hie­man li­sää. Me­nim­me ko­keek­si muu­ta­man ker­ran suo­rem­paa reit­tiä ja ry­tei­kös­sä ok­sien se­as­sa pui­ta kier­rel­les­sä kul­ku hi­das­tui ja oma suun­ta­vais­to­ni ka­to­si no­pe­as­ti. Kai­kis­sa pai­kois­sa suo­rin reit­ti ei ole edes mah­dol­li­nen, jos vä­lis­sä on iso jyr­kän­ne tai ve­sis­tö.

Suo­men met­sis­sä isot ki­vet ovat yl­lät­tä­vän hyö­dyl­li­siä maa­merk­ke­jä, kos­ka nii­tä on pal­jon. Myös maan­pin­nan muo­dot nou­sui­neen, las­kui­neen ja jyr­kän­tei­neen aut­taa py­sy­mään kar­tal­la, vaik­kei kaik­kia kart­ta­merk­ke­jä tun­ti­si­kaan.

– Pidä peu­ka­lo ai­na sii­nä koh­das­sa kart­taa, jos­sa olem­me, neu­voi Mat­ti­la.

Suun­nis­tuk­ses­sa on hyö­dyl­lis­tä seu­ra­ta kom­pas­si­suun­nan ja maa­merk­kien ohel­la etäi­syyk­siä.

1:7500 kart­ta tar­koit­taa, et­tä sent­ti kar­tal­la on 75 met­riä luon­nos­sa.

– Oli­si hyvä las­kea as­ke­lei­ta tai ar­vi­oi­da kul­jet­tua mat­kaa, sil­loin huo­maa jos me­nee vaik­ka ohi ras­tis­ta, Mat­ti­la opas­ti.

No, pak­ko sa­noa, et­tei sii­nä ko­vin tar­kas­ti tul­lut omaa kul­jet­tua mat­kaa päh­käil­tyä, kun kes­kit­tyi py­sy­mään pys­tys­sä epä­ta­sai­ses­sa maas­tos­sa. Saat­toi muu­ta­ma suu­hun ek­sy­nyt mus­tik­ka­kin vie­dä het­kek­si huo­mi­on. Ja pari nis­kas­sa ryö­mi­nyt­tä hir­vi­kär­päs­tä. Yk­si ras­ti oli­kin nuo­lu­ki­vel­lä.

Eh­kä oli­si ol­lut pe­da­go­gi­ses­ti hyö­dyl­lis­tä ek­syä ker­ran kar­tal­ta, niin et­tä oli­si jou­tu­nut – tie­ten­kin hä­tään­ty­mät­tä – pai­kan­ta­maan it­sen­sä, esi­mer­kik­si pol­ku­jen avul­la. Mat­ti­lan mu­ka­na kak­si reit­tiä tait­tui kui­ten­kin ereh­ty­mät­tö­mäs­ti kuin ju­nan rai­teil­la.

Re­hel­li­syy­den ni­mis­sä on mai­nit­ta­va, et­tä muu­ta­ma ras­ti oli sel­lai­nen, et­ten oli­si eh­kä it­se yk­sin löy­tä­nyt nii­tä yh­den il­lan ai­ka­na.

Ko­ke­mus oli ko­ko­nai­suu­des­saan kou­lu­ai­koi­na suun­nis­tus­ta in­hon­neel­le mie­hel­le po­si­tii­vi­nen joh­tu­en il­ta­ras­tien ma­ta­las­ta kyn­nyk­ses­tä ja hy­vin suun­ni­tel­luis­ta rei­teis­tä. Eh­kä­pä ko­kei­len seu­raa­val­la ker­ral­la sitä hel­poin­ta D-reit­tiä ihan omi­ne­ni.