Susi kuu­luu suo­men luon­toon, niin sa­no­taan. Luon­to tar­koit­taa ai­na­kin mi­nun mie­les­tä paik­kaa pois ih­mi­sa­su­tuk­ses­ta, pois nä­kö­pii­ris­tä ja met­sän kes­kel­lä. Mut­ta nyt on toi­sin asi­at, voim­me lu­kea vii­kos­ta toi­seen su­sien il­maan­tu­mi­ses­ta pi­ha­pii­riin.

Ne hyök­kää­vät met­säs­tys- ja ko­ti­koi­rien kimp­puun röyh­ke­äs­ti jopa ih­mi­sen ol­les­sa ai­van lä­hel­lä. Ne vaa­ni­vat pi­hois­sa ja tap­pa­vat lam­pai­ta, po­ne­ja ja he­vo­si­a­kin ovat raa­del­leet. Ei­kä ky­sy­mys ole tap­pa­mi­ses­ta syö­däk­seen, mon­ta lam­mas­ta raa­del­laan ja teh­dään to­del­la pa­haa tu­hoa.

Su­den käy­tös on muut­tu­nut to­del­la ra­di­kaa­lis­ti ja huo­noon suun­taan.Se pi­täi­si po­lii­tik­ko­jen huo­mi­oi­da näis­sä kes­kus­te­luis­sa ja tar­kas­tel­la asi­aa sii­tä nä­kö­kul­mas­ta. Susi ei pysy enää omal­la re­vii­ril­lään ja tap­paa ko­tie­läi­miä mut­ta ih­mi­nen ei pys­ty sitä kan­nan­hoi­dol­li­ses­ti pois­ta­maan kos­ka suo­je­lu es­tää. En tie­dä odo­tel­laan­ko niin kau­an et­tä jo­tain ta­pah­tuu su­den ja ih­mi­sen konf­lik­tis­sa, vai mitä. Se­hän se Suo­men lin­ja on et­tä sit­ten kun sat­tuu, sit­ten al­kaa va­tu­loin­ti.

Omal­la soh­val­la­ni ma­koi­lee myös ajo­koi­ra, joka odot­taa taas har­taas­ti vii­kon­lop­pu­na met­sään pää­syä. Toi­vo­taan, et­tä siel­tä tu­lee isän­nän li­säk­si myös ra­kas lup­pa­kor­va.

Min­na tur­pei­nen

Voik­kaa