Pää se­kai­sin vaik­ka mil­lä ta­voin. Se voi ol­la päi­vän suu­rin et­sin­tä­si: al­ko­ho­li, huu­meet, tu­pak­ka. Var­maan sil­loin toi­vot, et­tä voi­sit kul­kea ajas­sa taak­se­päin ja jät­tää jo tuon en­sim­mäi­sen ko­kei­lu­si. Ra­hat me­ne­vät, sa­mas­sa kaik­ki muu nor­maa­li elä­mä. Sinä et enää elä omaa elä­mää­si vaan päih­tei­den luo­maa maa­il­maa.

Jot­kut ei­vät eh­kä "miel­lä" tu­pak­kaa huu­meek­si, mut­ta on­han se kou­kut­ta­vaa. Kaik­ki mikä ei kuu­lu ih­mi­seen, on yli­mää­räis­tä, nämä päih­teet.

Se voi muut­taa to­taa­li­ses­ti ih­mi­sen ja hä­nen käy­tök­sen. Voi tun­tua et­tä olet me­net­tä­nyt vaik­ka par­haan ka­ve­ri­si näil­le; se voi tun­tua erään­lai­sel­ta kuo­le­mal­ta. Se ih­mi­nen, jon­ka tun­sit, sitä ei enää ole. Yhä nuo­rem­mat ja nuo­rem­mat saat­ta­vat tul­la vas­taan olu­tölk­ki kä­sis­sä ja sät­kä huu­les­sa.

Se saa­kin miet­ti­mään mis­sä men­nään, on­ko vas­tuu mis­sä van­hem­mis­sa vai kas­va­tuk­ses­sa? Vai sii­nä et­tä men­nään niin sa­no­tus­ti " vir­ran mu­ka­na".

Ikään­kuin juna kul­ki­si ja py­sä­kil­tä hy­pät­täi­siin vau­nuun. Sen enem­pää miet­ti­mät­tä. Tun­net­ko hä­pe­ää vaik­ka­pa os­ta­es­sa­si olut­ta kär­ryt täy­teen?

Kan­ta­es­sa­si olut­laa­tik­koa? Kyl­lä se on niin ar­ki­päi­vää, et­tä tus­kin ih­mi­set enää edes kiin­nit­tä­vät huo­mi­o­ta. Ei ole ra­jo­ja, kun kaik­kea saa kau­pas­ta os­taa el­let ole sit­ten lii­an päih­ty­nyt ja ikää riit­tää. Jot­kut juh­li­vat al­ko­ho­lin avuin, jot­kut juo­vat sitä kos­ka tar­vit­se­vat sitä, tu­lee to­le­rans­si. Ai­na päih­tei­den­käyt­tö ei ole oma va­lin­ta. Kaik­ki trau­mat ja vas­toin­käy­mi­set, yk­si­näi­syys­kin, voi ajaa mo­net poh­jal­le. Tun­tei­ta ei osa­ta kä­si­tel­lä.

Mut­ta tuo kork­ki osa­taan ava­ta. Op­pi­sim­me­pa ava­maan it­sem­me mie­luum­min kun tuon kor­kin. Jot­kut ovat huo­no­ja pu­hu­maan, eh­kei näh­dä muu­ta ta­paa kuin se­koit­taa oma pää ja mie­li. Ja kun päih­tei­den käyt­tö aloi­te­taan, niin yleen­sä se on lop­pu­e­lä­män asia, va­li­tet­ta­vas­ti.

Sik­si toi­voi­sin­kin et­tä eten­kin nuo­ret, jot­ka ovat kyl­lä fik­su­ja, käyt­täi­si­vät pää­tään muu­hun kuin päih­tei­siin. Ja käyt­täi­si­vät omaa har­kin­ta­ky­ky­ään. Ny­ky­a­jan nuo­ret ovat fik­su­ja, peu­ku­tus­ta heil­le!

Päi­vik­ki Puon­ti

Ha­mi­na