Suu­ri on­gel­ma on nous­sut sii­tä, mi­ten jou­lu­juh­laa saa kou­luis­sa viet­tää. Vah­vas­ti kris­til­li­sen pe­rin­teen omaa­vas­sa maas­sa opet­ta­jat on vel­voi­tet­tu val­vo­maan, et­tei mi­tään kris­til­li­seen ilo­sa­no­maan viit­taa­vaa saa ol­la esil­lä. ”Jou­lu­puu on ra­ken­net­tu” jää kah­teen ja­kee­seen, kun kol­man­nes­sa sa­no­taan: ”Kii­tos sul­le Jee­suk­sem­me, kal­lis Va­pah­ta­jam­me, kun sä tu­lit vie­raak­sem­me, pa­ras jou­lu­lah­jam­me.”

Ku­ka­han lap­si pa­has­tuu näis­tä sa­nois­ta. Sa­dat tu­han­net suo­ma­lai­set tie­tä­vät, et­tä pa­ras jou­lu­lah­ja on ihan oi­kein mai­nit­tu. Ei jou­lu­puk­ki ole sitä lah­jaa tyr­kyt­tä­nyt. Jos lah­jan an­ta­ja on kai­ken Luo­ja, mik­sei sitä voi pi­tää edes esil­lä. Ei­kö vaih­to­eh­to­jen mai­nit­se­mi­nen osoi­ta su­vait­se­vai­suut­ta. On va­paus teh­dä va­lin­to­ja.

Mik­si kou­luis­sa saa kai­kes­ta muus­ta lau­laa, mut­tei Kris­tuk­ses­ta. Mik­si mo­nil­le pi­rul­li­sil­le ide­o­lo­gi­oil­le on ovet au­ki las­ten sy­dä­miin sa­toi­na kou­lu­päi­vi­nä. Ei­kös yk­si päi­vä voi­si ol­la siis­tim­pi sa­no­mal­taan. Toi­saal­ta ei Jee­sus edes pe­rus­ta­nut us­kon­toa. Va­kau­muk­sel­li­nen, hen­ki­lö­koh­tai­nen us­ko Hä­neen on eri jut­tu. Ei kir­kol­li­suut­ta tar­vit­se pe­lä­tä, kun ti­lai­suuk­sis­sa har­vem­min ker­ro­taan, mi­ten par­haan jou­lu­lah­jan saa. Jo yleis­si­vis­tyk­sen vuok­si voi­si toi­si­na­jat­te­le­van pe­ril­li­nen kuun­nel­la va­paas­ti kris­til­li­siä jou­lu­lau­lu­ja. Kuun­te­li­ja ei ym­mär­rä pa­has­tua. Hän voi kyl­lä al­kaa poh­tia van­hem­pien­sa ai­voi­tuk­sia.

En yli 70-vuo­ti­sen elä­mä­nä­ni ai­ka­na ole ta­van­nut ke­tään las­ta, joka oli­si saa­nut vaa­ral­li­sen tar­tun­nan lau­la­es­saan ”En­ke­li tai­vaan lau­sui näin”. Nyt sa­nat on kiel­let­ty lau­la­mas­ta. Vain inst­ru­men­taa­li­nen soit­to on pai­koin sal­lit­tu. Toi­vot­ta­vas­ti jou­lu­juh­la ei ole pak­kas­päi­vä­nä. Jou­lu­e­van­ke­liu­min ai­ka­na ha­luk­kaat lap­set ovat ul­ko­na ja pa­laa­vat sen jäl­keen si­sään. On­nek­si jou­lu­e­van­ke­liu­mi on ly­hyt, ei­kä pa­lel­tu­mis­vam­mo­ja pi­hal­la ker­keä tu­le­maan.

Suo­mes­sa on ol­lut Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­via päät­tä­jiä, ope­tus­hal­li­tuk­ses­sa­kin jos­kus. Opet­ta­ja­kun­nas­sa on hei­tä ol­lut pal­jon. La­ki­hen­ki­syys ei toki tuo­ta rak­kau­del­lis­ta si­säl­töä. Ih­mi­sen vää­ris­ty­nyt käy­tös ei tee tyh­jäk­si Raa­ma­tun sa­no­maa. Kun Ju­ma­la ul­kois­te­taan suo­ma­lai­ses­ta kou­lus­ta, on tur­ha sur­ra yh­teis­kun­tam­me ja nuo­ri­som­me pa­hoin­voin­tia. Oli­si­ko ai­ka nöyr­tyä et­si­mään siu­nauk­sen tie­tä niin nuo­ril­le kuin van­hoil­le. Olem­me­ko ny­ky­me­nos­sa höl­mö­jä vai pe­rä­ti hul­lu­ja?

Han­nu Hur­ri

lää­kä­ri

Kou­vo­la