Mo­net ih­mi­set ovat rai­vois­saan niin ko­to­na kuin työ­pai­koil­la, mitä tämä ns. oi­keis­to­hal­li­tuk­sek­si kut­sut­tu po­ruk­ka oi­kein te­kee.

Ta­lou­des­ta kuu­luu ko­vin vä­hän mi­tään hy­vää, mut­ta enim­mäk­seen nämä jat­ku­vat leik­kauk­set, sääs­töt ja ve­ron­ko­ro­tuk­set ovat joh­ta­neet työ­paik­ko­jen ro­mah­duk­seen ja yri­tyk­siä ajau­tuu kon­kurs­siin joka päi­vä. Ih­mis­ten toi­meen­tu­lon hei­ken­ty­es­sä en­ti­ses­tään, hal­li­tus on tä­män ns. kur­muut­ta­mis­po­li­tii­kan huu­mas­sa unoh­ta­nut yh­den tär­keim­mis­tä asi­ois­ta, mikä vai­kut­taa ta­lou­se­lä­män rat­tai­den pyö­ri­mi­seen. Se on ku­lut­ta­jan os­to­voi­ma. Kun sitä ei ole, niin ei se kaup­pa­kaan käy ja yri­tyk­siä kaa­tuu. Tämä hal­li­tus on tap­pa­nut ”lyp­sä­vän leh­män” ja ku­lut­ta­jien luot­ta­mus ta­lou­teen on ka­dok­sis­sa.

Hal­li­tus ei ole myös­kään saa­nut vel­kaan­tu­mis­ta ku­riin ja jul­ki­sen ta­lou­den ta­sa­pai­not­ta­mi­nen ei tule on­nis­tu­maan ti­lan­tees­sa, jos­sa hal­li­tus pa­kot­taa työ­mark­ki­noi­ta uu­del­la lain­sää­dän­nöl­lä sel­lai­seen ti­lan­tee­seen, mis­sä lä­hin­nä työ­nan­ta­jan ää­ni kuu­luu ja eri­pu­raa vil­jel­lään työ­pai­koil­le, ei­kä uu­sia työ­paik­ko­ja syn­ny edes sii­hen tah­tiin, mitä en­ti­siä me­ne­te­tään eli se ns. pi­to­voi­ma­kin ka­to­aa kau­as ho­ri­sont­tiin.

Esi­merk­kien ot­ta­mi­nen muis­ta mais­ta ei ole se to­tuus, mil­lä suo­ma­lais­ta työ­e­lä­mää kan­nat­taa uu­dis­taa ei­kä hal­li­tuk­sen oli­si pi­tä­nyt muu­toin­kaan läh­teä pol­ke­maan työ­e­lä­män pe­li­sään­tö­jä yk­si­puo­li­ses­ti, niin kuin nyt kai­ken ai­kaa teh­dään. Täl­lai­nen po­li­tiik­ka jat­ku­vi­ne rii­te­lyi­neen an­taa erit­täin huo­non Suo­mi-ku­van maa­il­mal­le.

Meil­lä on täl­lä het­kel­lä myös yk­si Suo­men his­to­ri­an huo­noim­mis­ta työ­mi­nis­te­reis­tä, jol­la ei ole pe­li­sil­mää, mi­ten asi­oi­ta työ­mark­ki­na­jär­jes­tö­jen suun­taan pi­tää hoi­taa, jot­ta Suo­meen voi­tai­siin luo­da kaik­kien yh­tei­sym­mär­ryk­ses­sä uut­ta kas­vua ja työ­paik­ko­ja. Ih­me­tel­lä so­pii, mi­ten koko hal­li­tus tu­kee täl­lais­ta mi­nis­te­riä, joka ei myös­kään kan­na mi­tään vas­tuu­ta huo­nos­ta työl­li­syys­ti­lan­tees­ta. Se joh­tuu il­mi­sel­väs­ti sii­tä, kun hal­li­tus lai­neh­tii ula­pal­la il­man mi­tään suun­taa pääs­tä mai­hin ja pi­tää it­se­päi­ses­ti kiin­ni sii­tä, mikä ei Suo­mel­le sovi.

Meil­lä Suo­mes­sa on to­tut­tu sii­hen, et­tä asi­ois­ta neu­vo­tel­laan ja so­vi­taan yh­des­sä. Or­pon hal­li­tus ei ole sii­hen ky­en­nyt ja pa­kol­la joh­ta­mi­sen tu­lok­set ovat kaik­kien näh­tä­vis­sä. Jat­ku­vat rii­te­lyt ovat syö­neet val­ta­van mää­rän niin hen­kis­tä kuin ma­te­ri­aa­lis­ta pää­o­maa ja tur­hil­ta la­koil­ta oli­si myös väl­tyt­ty, jos oli­si kuun­nel­tu jär­jen ään­tä. Toi­vot­ta­vas­ti nii­tä ei tule nyt enää li­sää. Täs­sä on Elin­kei­no­e­lä­män kes­kus­lii­tol­la myös pei­liin kat­so­mi­sen paik­ka, joka on ol­lut kai­ken ai­kaa tä­män ny­kyi­sen ”rii­dan­kyl­vä­jä­hal­li­tuk­sen” ta­ka­pi­ru­na.

Vesa Le­vo­nen

Kot­ka