Merikeskus Vellamolla takana menestyksekäs vuosi – Vuonna 2025 tutustutaan muun muassa Muumien filosofiaan
Nuorten kesätyöhaku alkaa Kotkassa
Runokausi käynnistyy Runoklubilla
Kotkan kaupunki ja Easpring Finland New Materials allekirjoittivat maanvuokrasopimuksen akkutehtaan tontista
Kokoomukselta uusia kuntavaaliehdokkaita
Kotkan kaunein jouluikkuna löytyy Karhulasta
Kotkassa on jälleen Rakkausviikko
”Ihminen ei jaksa ilman kulttuuria”
Elvis Presley 90 vuotta – Juhlaohjelma RadioSE-kanavalla
Löytyykö enää junioreita juniorijoukkueisiin?
Arjan voitto nivelrikosta
Paikallista terveydenhuoltoa suurella sydämellä!
Monikanavaista mainontaa
Camini Oy tuo ammattitaitoa ja vuosikymmenien kokemuksen Kymenlaakson nuohous- ja ilmanvaihtoalalle
Lajityypillinen ruokinta – avain hevosen ja koiran hyvinvointiin
Kymenlaaksolaisissa seuroissa on yhteensä nelisensataa salibandyjunioria. Kuvassa heistä kolme Kotkan Reippaan U15-pelaajaa: Eemil Seppänen laukoo, Antti Peltola torjuu ja Eelis Toivanen odottaa torjuntavuoroa.
Kuva: Harri Mannonen
Löytyykö enää junioreita juniorijoukkueisiin?
Jos pojille ja tytöille ei saada kokoon erillisiä joukkueita, heille voidaan perustaa yhteinen harjoitusryhmä.
Harri Mannonen
Kymenlaakso on kerännyt kultaa ja kunniaa palloilulajeissa. Mutta onko täällä kohta enää niiden juniorijoukkueita?
– Se kysymys on jo käsillä, Timo Mannonen sanoo.
Hän työskentelee Tilastokeskuksessa kehittämispäällikkönä ja harrastaa urheilutilastojen tekemistä.
1990-luvun alkupuolella Kymenlaaksossa syntyi vuosittain yli kaksituhatta lasta. Vuonna 2013 syntyneitä oli vielä puolitoistatuhatta.
Sittemmin määrä on romahtanut. Vuonna 2023 lapsia syntyi enää 810.
Siksi juniorijoukkueiden kokoaminen käy koko ajan vaikeammaksi. Tässä jutussa pohditaan, millä keinoin siinä voitaisiin onnistua.
Tilastot perustuvat tietoihin rekisteröidyistä harrastajista jalkapallossa, jääkiekossa, koripallossa, lentopallossa ja salibandyssa. Pesäpallon vastaavat tiedot eivät ole julkisesti saatavissa.
Kymenlaaksossa enimmillään puolet ikäluokan pojista harrastaa jotakin palloilulajia. Tytöissä osuus on korkeimmillaan kuudesosa.
Tilastoista ei voida karsia päällekkäisyyksiä, eli useamman lajin harrastajat lasketaan mukaan useampaan kertaan.
Lukujen perusteella tyttöjen määrää palloilulajeissa voisi kasvattaa, vaikka ikäluokat kutistuvat. Timo Mannonen suhtautuu ideaan epäillen.
– Onko se realistista? Voimistelu ja cheerleading vetävät tyttöjä.
Toisaalta:
– Mutta onhan jalkapallo nostanut tyttöjen määrää, eikä se näytä olevan pois muilta palloilulajeilta, vaan tyttömäärän kehitys ollut positiivista myös lentopallolla ja koripallolla.
Jos pojille ja tytöille ei saada kokoon erillisiä joukkueita, heille voidaan perustaa yhteinen harjoitusryhmä.
– Tässä tyttöjen määrä kärsii, mutta kyllä se joillekin sopii, ja se voi olla joissakin tapauksissa ainoa realistinen mahdollisuus tarjota lajitoimintaa kaikille halukkaille, Timo Mannonen sanoo.
Kymenlaakson väkiluvun laskua on hillinnyt se, että tänne on muuttanut ulkomailta enemmän ihmisiä kuin täältä ulkomaille.
Nyt joka kymmenes lapsi ja nuori on ulkomaalaistaustainen. Palloilulajeille käy entistä tärkeämmäksi, että mukaan saadaan ulkomaalaistaustaisia junioreita.
Etelä-Kymenlaakson jääkiekossa juniorijoukkueiden kokoon saamista on yritetty varmistaa yhdistämällä junnuseurat. Haminalaisesta Kiekkoympyrät-80:stä ja kotkalaisesta Titaani-Junioreista tuli Hamina-Kotka Kiekkojuniorit.
Jalkapallo on ylivoimaisesti harrastetuin palloilulaji. 20-vuotiaita ja nuorempia rekisteröityjä harrastajia oli kymenlaaksolaisissa seuroissa viime vuonna reilut kaksi ja puoli tuhatta.
Jääkiekossa vastaava luku on tuhatkunta.
Koripallossa vähän yli kuusisataa.
Salibandyssa nelisensataa.
Lentopallossa kuutisenkymmentä.
Luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Talvilajeissa luvut kasvavat kevättalven myötä, kun vielä lisää pelaajia rekisteröityy. Lisäksi lajit ja seurat eroavat sen suhteen, merkitäänkö nuorimmat harrastajat lajiliiton rekisteriin.
Lajista ja sukupuolesta riippuen harrastajamäärä on suurimmillaan 9–13-vuotiaana. Juniorit pysyisivät ehkä pidempään mukana, jos voisivat valita kilpa- ja harrastejoukkueen välillä.
Mutta miten seurat voisivat tarjota erilaisia vaihtoehtoja, kun yhtäkin joukkuetta on vaikea saada kasaan?
– Se on iso ongelma. Pääkaupunkiseudulla voidaan eriyttää ja tarjota harrastepolkua, täällä se on jalkapalloa lukuun ottamatta mahdotonta, Timo Mannonen sanoo.
Hän on kotoisin Kotkasta, mutta on asunut pitkään Helsingissä.
Entä voitaisiinko junioripalloilua pitää hengissä monilajisuudella? Eli niin, että entistä useammat junnut pelaisivat entistä useampaa lajia?
Tätä estää se, että lajeja harjoitellaan ja pelataan entistä nuorempana entistä enemmän.
– Jalkapallosta etenkin on tullut niin ympärivuotinen laji. Se on yksi valmennuksen ammattimaistumisen mukanaan tuoma asia, Mannonen sanoo.
– Ennen vedettiin korista ja fudista luontevasti vuorovedolla.
(05) 210 4400
PL 238, 48101 Kotka
Kymenlaaksonkatu 10, 48100 Kotka (avoinna sopimuksen mukaan)
myynti@pkank.fi
aineistot@pkank.fi
toimitus@pkank.fi
etunimi.sukunimi@pkank.fi
Teija Piipari
Sivustomme käyttää evästeitä.