Tei­ja Pii­pa­ri

Kun kok­kai­let keit­ti­ös­sä per­heel­le­si päi­väl­lis­tä, mi­ten oli­si sa­maan ai­kaan sil­mie­si edes­sä työ­mies tau­ol­laan Kuu­ban Ha­van­nas­sa, lu­ku­het­ki Por­tu­ga­lin Lis­sa­bo­nis­sa tai poi­ka tai­ka­met­säs­sä Suo­men Fis­kar­sis­sa?

HTH-keit­ti­öi­den myy­mä­löis­sä Kou­vo­la mu­kaan lu­kien on tal­ven ja ke­vään ajan pi­det­ty näyt­te­lyä tee­mal­la Tai­det­ta keit­ti­öön. Esil­lä on ol­lut hel­sin­ki­läi­sen va­lo­ku­va­tai­tei­li­jan Lau­ra Elon te­ok­sia. Hän on tal­len­ta­nut ka­me­raan­sa ih­mi­siä, mai­se­mia ja het­kiä niin Suo­mes­ta kuin maa­il­mal­ta.

– Ha­lu­sim­me tuo­da tai­det­ta keit­ti­öön ins­pi­roi­maan asi­ak­kai­ta, ker­too HTH-keit­ti­öi­den myyn­ti­joh­ta­ja Lau­ra Kont­ka­nen.

– Olem­me ha­lun­neet näyt­tää asi­ak­kail­le, et­tä yh­tä hy­vin kuin tai­teen ja olo­huo­neen, myös tai­teen ja keit­ti­ön voi yh­dis­tää, jat­kaa Kou­vo­lan myy­mä­län keit­ti­öa­si­an­tun­ti­ja Mia Rau­to­mä­ki.

HTH-keit­ti­öt on per­hey­ri­tys, joka toi­mii nel­jäs­sä kau­pun­gis­sa, Kou­vo­lan li­säk­si Lah­des­sa, Hel­sin­gis­sä ja Es­poos­sa. Kou­vo­lan kes­kus­tas­sa yri­tys on ol­lut sa­mas­sa osoit­tees­sa ja ris­teyk­ses­sä jo 41 vuo­den ajan. Myy­mä­läs­sä Mia Rau­to­mä­en pa­ri­na keit­ti­öa­si­an­tun­ti­ja­na työs­ken­te­lee Sami Kää­ri­äi­nen. Myyn­ti­joh­ta­ja Lau­ra Kont­ka­nen on Kuu­san­kos­kel­ta ko­toi­sin, mut­ta asuu ja pää­a­si­as­sa työs­ken­te­lee Hel­sin­gin seu­dul­la.

Taide ottaa värinsä keittiön sävymaailmasta - tai toisinpäin. Kuvassa Laura Elon Lumisateessa (NYC, USA) ja Rauhan valtakunta / Talvinen Itämeri (Helsinki).

Tai­de voi ol­la keit­ti­ös­sä vä­ri­pa­le­tin yh­dis­tä­vä te­ki­jä: jos hana on kul­lan­vä­ri­nen ja kah­vin­kei­tin roo­saa, tau­lus­ta­kin voi löy­tyä sa­mo­ja sä­vy­jä.

– Tai toi­sin­päin voi näh­dä upe­an tau­lun, jos­ta ha­lu­aa läh­teä ha­ke­maan vä­ri­maa­il­maa keit­ti­öön, Lau­ra Kont­ka­nen sa­noo.

Tänä päi­vä­nä mo­nes­sa suo­ma­lais­ko­dis­sa on avo­keit­tiö, eli se on osa olo­huo­net­ta. Var­sin­kin avo­keit­ti­ös­tä ylä­kaa­pit jä­te­tään yleen­sä pois tuo­maan ke­veyt­tä ja ava­ruut­ta.

– Sil­loin ti­lal­le kan­nat­taa miet­tiä va­lais­tus­ta ja tai­det­ta, Mia Rau­to­mä­ki vink­kaa.

Ylä­kaa­peil­le­kin on kui­ten­kin yhä ti­lauk­sen­sa, hän huo­maut­taa.

– Riip­puu keit­ti­ön koos­ta ja asuk­kais­ta, on­ko ylä­kaa­peil­le tar­ve. Jos on asut­tu 20 vuot­ta, on ker­ty­nyt ta­va­raa ja tar­vit­see säi­ly­tys­ti­laa. Nuo­rem­mil­le riit­tä­vät pie­nem­mät­kin säi­ly­tys­ti­lat.

Jo­kai­nen tie­tys­ti va­lit­see keit­ti­öön­sä mie­lui­sen­sa vä­rit ja ma­te­ri­aa­lit. Nyt kui­ten­kin tren­daa­vat luon­non­sä­vyt, ku­ten mok­ka, savi ja eri­lai­set vih­re­ät.

–  Val­kois­ta on ai­na, mut­ta bei­ge on tul­lut val­koi­sen rin­nal­le. Ih­mi­set ha­ke­vat läm­min­tä ja peh­me­ää sä­vyä, Mia Rau­to­mä­ki ker­too.

Työ­ta­sois­sa kvart­si­kom­po­siit­ti, gra­niit­ti eli luon­non­ki­vi sekä ke­raa­mi on suo­sit­tu­ja ma­te­ri­aa­le­ja.

– Ta­sois­sa pin­nal­la on voi­ma­kas ku­vi­oin­ti. Ne he­rät­tä­vät kyl­lä ai­na kes­kus­te­lua, kun nii­tä esit­te­lem­me, Rau­to­mä­ki sa­noo ja hy­myi­lee.

Kaa­pis­to­jen ve­ti­miä on tar­jol­la lu­kui­sia eri mal­le­ja, sä­vy­jä ja ko­ko­ja.

– Ve­ti­mil­lä saa hel­pos­ti uu­den il­meen, niil­lä voi jopa lei­ki­tel­lä, Lau­ra Kont­ka­nen mai­nit­see.

Taide ilahduttaa myös keittiössä, vinkkaa Mia Rautomäki ja esittelee Laura Elon teosta Valojen ja varjojen yö (Helsinki, Suomi).

Mia Rau­to­mä­ki ko­ros­taa, et­tä oli­vat sen het­ken tren­dit mitä ta­han­sa, niin kaik­kein tär­kein­tä on kuun­nel­la asi­a­kas­ta.

– Kaik­ki läh­tee asi­ak­kaas­ta, hä­nen toi­veis­taan ja aja­tuk­sis­taan. Asi­an­tun­ti­ja­na kyl­lä huo­maan ih­mi­ses­tä, mitä hän ha­lu­aa. Esi­mer­kik­si, jos asi­a­kas myy­mä­läs­sä si­vuut­taa vit­rii­ni­kaa­pin täy­sin, niin tus­kin hän sel­lai­ses­ta on kiin­nos­tu­nut. Va­lin­nat pi­tää teh­dä sen mu­kaan, mis­tä it­se pi­tää. Sik­si pyy­dän ai­na asi­a­kas­ta ker­to­maan, mis­tä hän tyk­kää. Keit­tiö on pi­dem­män ajan si­joi­tus, ei het­ken tren­dien.

– Jos tun­tuu, et­tä nyt on iha­na, on ihan fii­lik­sis­sä, se on sil­loin oi­kea va­lin­ta. Oli ky­sees­sä sit­ten tai­de tai ve­ti­mien va­lin­ta, li­sää Lau­ra Kont­ka­nen.