Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

Kou­vo­la­lai­nen Pek­ka Vai­nio va­el­te­li jo 12-vuo­ti­aa­na luon­nos­sa en­sin kau­ko­put­ken, sit­ten ka­me­ran­sa kans­sa. Lin­nut al­koi­vat kiin­nos­taa, ja nii­den ku­vaa­mi­nen.

Ny­kyi­sin Vai­nio asuu Kot­kas­sa ja on val­ta­kun­nal­li­ses­ti tun­net­tu lin­tu­va­lo­ku­vaa­ja.

– Pian on ke­vät, muut­to­lin­nut pa­laa­vat ja sil­loin mi­nul­le yk­kös­paik­ka on Ha­mi­nan Lu­pin­lah­ti. Siel­lä riit­tää jout­se­nia, kau­lus­hai­ka­roi­ta ja mo­nen­lai­sia lin­tu­ja.

Juha Vainion mukaan Junnuksi nimetty, vuonna 2010 Kuusisessa asustellut huuhkaja sai taas kerran saaliikseen sorsan. Kuusisessa oli niin paljon sorsia, että Junnu pyydysti sieltä helposti paisteja.

Pek­ka Vai­nio muut­ti Kou­vo­las­ta Kot­kaan tul­les­saan va­rus­mies­pal­ve­luun vuon­na 1977. Hän jäi töi­hin Puo­lus­tus­voi­miin Kir­kon­maa­han.

– Kun pää­sin eläk­keel­le 49-vuo­ti­aa­na, mi­nua odot­ti uu­si elä­mä. Olen ku­van­nut lin­tu­ja, mut­ta myös esi­mer­kik­si ur­hei­lua, ker­too KTP Bas­ke­tin, Koo­Koon ja Kot­kan Ti­taa­nien pe­leis­sä tu­tuk­si tul­lut Vai­nio.

Lin­tu­ja hän on ku­van­nut eri puo­lil­la Ky­men­laak­soa. Kot­kas­sa mie­lui­nen ku­vaus­paik­ka on Kuu­si­sen saa­rel­la.

– On hie­noa ke­vääl­lä ja ke­säl­lä is­tua aa­mui­sin Kuu­si­sen ran­nal­la ja kat­sel­la ja kuun­nel­la lin­tu­ja. Ihan kuin oli­si saa­ris­tos­sa.

Kuu­si­ses­sa riit­tää var­sin­kin sor­sia ku­vat­ta­vik­si. Ne ovat Pek­ka Vai­ni­ol­le rak­kai­ta lin­tu­ja.

– Sor­sat ovat lys­tik­käi­tä lin­tu­ja, niil­lä on ai­na jo­ta­kin sä­pi­nää ja tap­pe­lun­nu­jak­kaa. Koi­ras­si­ni­sor­sa on to­del­la kau­nis lin­tu.

Keltasirkkuja Tervaleppälehdossa.

Sor­sien kes­kuu­des­sa on Kot­kas­sa näh­ty myös eri­kois­ta­pauk­sia.

Kir­ja­va mor­si­o­sor­sa viet­ti vuo­si­na 2004–2009 tal­vi­aan Sa­po­kas­sa, Jaak­ko­lan­ran­nas­sa ja Kuu­si­ses­sa. Se uis­ken­te­li tois­ten sor­sien kans­sa ja viet­ti ke­sän­sä Kuut­sa­los­sa. Yh­te­nä syk­sy­nä se ei enää pa­lan­nut.

Vuon­na 2015 Kot­kas­sa nou­si ih­mis­ten ih­me­tel­tä­väk­si ja jul­ki­suu­teen Sa­po­kan val­koi­nen sor­sa.

Toi­nen ku­vaa­jan lem­pi­koh­de Kot­kas­sa on Ter­va­lep­pä­leh­to, jos­sa nä­kyy esi­mer­kik­si pal­jon ti­ai­sia, tik­ko­ja, pa­lo­kär­kiä, pik­ku­tik­ko­ja sekä val­ko­sel­kä- ja har­maa­pää­tik­ko­ja. Lan­gin­kos­kel­la Pek­ka Vai­nio on teh­nyt va­lo­ku­vauk­sen his­to­ri­aa:

– Iso­kos­ke­lo nou­si avan­nos­ta jääl­le no­kas­saan nah­ki­ai­nen, ja ym­pä­ril­lä len­si mui­ta tätä nah­ki­ais­ta ta­voit­te­le­via iso­kos­ke­loi­ta. Tämä ku­va­ni jul­kais­tiin kah­des­sa leh­des­sä, ja sen jäl­keen ku­vaa­jia tuli sin­ne ym­pä­ri maa­ta. Näi­tä ti­lan­tei­ta olen ku­van­nut sit­tem­min mo­nia eri vuo­de­nai­koi­na.

-En lähde etsimään tiettyjä lintuja kuvauskohteiksi. Istuskelen vaikka kannon päällä tai rantakivellä ja odottelen rauhassa, ja sitten alkaa kuvattavia lintuja ilmestyä, Pekka Vainio kertoo.

Poh­joi­ses­sa Ky­men­laak­sos­sa hyvä paik­ka lin­tu­ku­vaa­jal­le on vaik­ka­pa Ala­ky­läs­sä Ky­mi­jo­en ran­nal­la.

– Kun muut seu­ra­si­vat lin­tu­jen muut­toa tor­neis­ta, olin it­se ku­vaa­mas­sa sitä pel­lol­ta. Näim­me kur­kia ja kana- sekä tuu­li­hauk­ko­ja ja elä­mä­ni en­sim­mäi­sen me­ri­kot­kan. Siel­lä myös asus­ti pel­to­pyi­tä ja näim­me erit­täin har­vi­nai­sen aro­suo­hau­kan.

Me­ri­kot­kat ovat run­sas­tu­neet ja ne ovat lin­tu­ku­vaa­jal­le lä­hes jo­ka­päi­väi­nen näky.

– Vii­me tal­vi oli hyvä jää­tal­vi ja ka­las­ta­jia oli pal­jon jääl­lä liik­keel­lä. He jät­ti­vät osan ka­lois­ta jääl­le, ja me­ri­kot­kat vei­vät ne men­nes­sään.

Syys­kuun tul­len Pek­ka Vai­nio läh­tee han­hi­pel­loil­le muut­ta­jia ku­vaa­maan. Par­hai­ta paik­ko­ja on sil­loin Eli­mä­en­jär­vel­lä, Kau­sa­lan pel­to­a­lu­eil­la ja Hein­lah­del­la.

Valkoselkätikka Kotkan Tervaleppälehdossa.

Kuu­san­kos­ken Sak­sa­na­ho oli 1970-lu­vul­la kaa­to­paik­ka, ja Kuu­saan­lam­pi oli var­sin lin­tu­ri­kas.

– Yh­te­nä sut­tui­se­na huh­ti­kuun aa­mu­na kä­ve­lin Sak­sa­na­hon val­lin pääl­lä, ja pu­si­kos­ta löy­tyi val­koi­nen ti­ai­nen. Epäi­lin sitä val­ko­pää­ti­ai­sek­si, joi­ta Suo­mes­sa ei ol­lut mon­taa. Lä­his­töl­lä asui tut­tu lin­tu­har­ras­ta­ja ja hän var­mis­ti, et­tä ky­sees­sä oli to­del­la­kin tuo har­vi­nai­nen lin­tu.

Mitä hy­väl­tä lin­tu­ku­vaa­jal­ta sit­ten vaa­di­taan?

– It­se sa­non, et­tä äl­kää juos­ko tiet­ty­jen koh­tei­den pe­räs­sä, vaan is­tu­kaa vaik­ka kan­nol­le, niin koh­teet tu­le­vat luok­sen­ne.

Mie­lui­sin ku­vaus­paik­ka Pek­ka Vai­ni­ol­le on ny­kyi­sin oman ko­din par­ve­ke, jos­ta on suo­ra nä­ky­mä Isoon­puis­toon.