Tei­ja Pii­pa­ri

Satu rak­kau­den, Hil­jai­nen ky­lä­tie ja tois­ta­kym­men­tä muu­ta tun­net­tua is­kel­mää soi­vat seu­rain­ta­lo Sve­de­bos­sa Pyh­tään Pu­ro­las­sa, kun Pyh­tään har­ras­ta­ja­te­at­te­ri esit­tää mu­siik­ki­näy­tel­mää Maa­il­man pi­ha­maat. Lu­vas­sa on rii­to­ja ja rak­kaut­ta, huu­mo­ria ja nau­rua sekä koh­tauk­siin ni­vot­tua is­kel­mää.

Sun­nun­tai­na en­si-il­tan­sa saa­nut ke­sä­te­at­te­ri­näy­tel­mä on sa­mal­la har­ras­ta­ja­te­at­te­rin 25-vuo­tis­juh­la­näy­tel­mä. Kä­si­kir­joi­tus on Tan­ja Puus­ti­nen-Kil­ju­sen ja oh­jaus Hen­ri Saa­rai­sen. Mu­sii­kin so­vi­tuk­ses­ta vas­taa Ii­na Tani.

Näy­tel­mä ker­too Sii­ris­tä, joka on to­teut­ta­nut haa­veen­sa tul­la kuu­lui­sak­si lau­la­jak­si. Hän läh­ti nuo­re­na maa­il­mal­le huo­li­mat­ta sii­tä, et­tä isä Paa­vo toi­voi toi­sin. Pa­luu ko­ti­mai­se­miin ys­tä­vän häi­hin saa Sii­rin muis­te­le­maan lap­suu­den on­nel­li­sia ai­ko­ja. Mitä kaik­kea tän­ne oli­kaan jää­nyt? On­ko on­ni sit­ten­kään to­teu­tu­nut me­nes­tyk­sen ja uran avul­la?

Paa­vo-isän nä­ke­mys hy­väs­tä elä­mäs­tä ja on­nes­ta on hy­vin eri­lai­nen. Van­he­ne­van mie­hen on vai­ke­aa hy­väk­syä mi­tään omas­ta ar­vo­maa­il­mas­ta poik­ke­a­vaa. On­ko muun­lais­ta­kin hy­vää elä­mää ole­mas­sa? On myös vai­kea luo­pua ja an­taa ti­laa nuo­rem­mil­le. Sii­rin sis­ko Kai­sa on jä­nyt ko­tiin ja to­teut­taa omaa lap­suu­den haa­vet­taan elä­mäl­lä maa­ta­lon ar­kea. On­ko sitä huo­mat­tu ja an­net­tu sil­le ar­voa?

-Aloitimme näytelmän harjoitukset jo tammikuussa, ettei kesällä tule hoppu ja voi lomaillakin, kertoo Jouni Tani.

Kuva: Teija Piipari

Paa­von roo­lis­sa näh­dään muu­sik­ko Jou­ni Tani. Hän ol­lut vuo­des­ta 2017 osa Pyh­tään har­ras­ta­ja­te­at­te­ri­po­ruk­kaa.

– Paa­vo on sel­lai­nen tyy­pil­li­nen maa­lai­si­sän­tä, hän luon­neh­tii roo­li­aan. – Paa­vo oli­si ha­lun­nut jät­tää ti­lan­pi­don alun­pe­rin Sii­ril­le, joka va­lit­si toi­sin. Toi­nen ty­tär Kai­sa taas oli­si ha­lu­kas jat­ka­maan ti­laa, mut­ta Paa­vo ei ha­lua sitä täl­le hel­pol­la luo­vut­taa.

Ny­ky­het­ki ja lap­suus kul­ke­vat esi­tyk­ses­sä rin­nak­kain, ja roo­li­hen­ki­löt ai­kui­se­na ja lap­se­na ovat myös sa­maan ai­kaan näyt­tä­möl­lä. Kaik­ki­aan esi­tyk­ses­sä on pa­ri­kym­men­tä eri hah­moa omaa on­ne­aan ja hy­vää elä­mää to­teut­ta­mas­sa.

– Ta­ri­na tuo esiin, et­tä vie­lä van­hem­pa­na­kin voi löy­tää uu­den on­nen, jos vain mie­li on avoin ja vas­taa­not­ta­vai­nen. Elä­män kol­huis­ta voi kat­ke­roi­tua tai ot­taa op­pia. Kum­man ta­han­sa nois­ta kah­des­ta vaih­to­eh­dos­ta va­lit­see­kin, niin se tu­lee vah­vas­ti mää­rit­tä­mään omaa ja lä­heis­ten elä­mää, ker­too oh­jaa­ja Hen­ri Saa­rai­nen tie­dot­tees­sa.

Näy­tel­mä si­säl­tää soo­lo­lau­lu­nu­me­roi­ta ja kuo­ro­koh­tauk­sia. Mu­sii­kin sä­es­tyk­ses­tä huo­leh­tii tans­si­or­kes­te­ri Ka­ram­bo. Myös Ta­pa­ni Kan­sa liit­tyy näy­tel­mään, mut­ta mi­ten, se sel­vi­ää esi­tys­tä seu­raa­mal­la.

– Maa­il­man pi­ha­maat on ki­vaa huu­mo­ri­pi­tois­ta ke­sä­te­at­te­ria, maa­lais­ro­man­tiik­kaa par­haim­mil­laan, Jou­ni Tani lu­paa.

Pyh­tään har­ras­ta­ja­te­at­te­rin Maa­il­man pi­ha­maat Sve­de­bos­sa Pyh­tään Pu­ro­las­sa. Seu­raa­vat esi­tyk­set tors­tai­na 22.8. kel­lo 19 ja sun­nun­tai­na 25.8. kel­lo 17. Vii­mei­nen esi­tys per­jan­tai­na 20.9. kel­lo 19.