Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

Kir­ja­kus­tan­ta­mo Reu­na Pub­lis­hing Hou­se toi­mi­tus­joh­ta­ja, kir­jai­li­ja Ol­li Sar­po muut­ti kak­si ja puo­li vuot­ta sit­ten Hel­sin­gis­tä Myl­ly­kos­kel­le.

– Se, mitä teen, on tääl­lä mer­ki­tyk­sel­li­sem­pää kuin Hel­sin­gis­sä, jos­sa kaik­ki te­ke­mi­set up­po­a­vat mas­saan. Myl­ly­kos­ki vain imai­si mi­nut it­sel­leen, ja ky­men­laak­so­lai­siin ih­mi­siin on help­po tu­tus­tua. Mi­nua myös kiin­nos­taa tämä van­ha teh­da­syh­tei­sö, Saga-kis­san­sa kans­sa ta­los­sa asu­va Ol­li Sar­po miet­tii.

No­pe­as­ta oman pai­kan saa­mi­ses­ta Myl­ly­kos­kel­la ker­too myös se, et­tä puo­len vuo­den paik­ka­kun­nal­la asu­mi­sen jäl­keen Sar­po va­lit­tiin vuo­den myl­ly­kos­ke­lai­sek­si. Kus­tan­ta­mo on saa­nut Kou­vo­lan kau­pun­gin kult­tuu­ri­pal­kin­non ja se pal­kit­tiin myös Ky­men­laak­son kult­tuu­ri­gaa­las­sa.

Salissa kirjahyllyrivien edessä on upea puinen nojatuoli, joka suorastaan houkuttelee kirjojen lukemiseen. -Sanon sitä Waldenin tuoliksi, sillä se oli aiemmin Myllykosken paperitehtaan isojen johtajien kerholla, Olli Sarpo kertoo.

Pa­pe­ri­teh­taan­tiel­lä si­jait­se­va, Ol­li Sar­pon Vil­la Kir­ja­vak­si ni­me­ä­mä talo on ra­ken­net­tu vuon­na 1956.

– Olin alun pe­rin Reu­nan kir­jai­li­ja ja olin usein Myl­ly­kos­kel­la Reu­nas­sa hom­mis­sa, mil­loin kis­san hoi­ta­ja­na, mil­loin hal­ko­jen hak­kaa­ja­na. Näin tä­män ta­lon ja tun­sin, et­tä se oli­si juu­ri koti mi­nul­le ja mi­nun ta­va­roil­le­ni. Se oli tyh­jä­nä ja os­tin sen.

Sar­poa vie­hät­ti­vät ta­lon hen­ki ja sen hyvä kun­to, ei­kä hän ole sitä re­mon­toi­nut, mitä nyt kuis­tia ja keit­ti­ö­tä maa­lail­lut. Vil­la Kir­ja­vas­sa on 185 ne­li­ö­tä kol­mes­sa ker­rok­ses­sa. Ala­ker­ras­sa on suu­ri sali kir­ja­hyl­lyi­neen, ja siel­lä jär­jes­te­tään esi­mer­kik­si ru­nok­lu­bin ja fi­lo­so­fi­ak­lu­bin ko­koon­tu­mi­sia, jot­ka ovat osa Ky­men­laak­son opis­ton toi­min­taa.

– Ih­mi­sil­lä on suu­ri tar­ve kes­kus­tel­la isois­ta asi­ois­ta, Ol­li Sar­po ki­teyt­tää.

Talon sisustukseen liittyy paljon tarinoita. Ruokapöydän yläpuolella olevan muotoilija Yki Nummen valaisimen Olli Sarpo löysi kirpputorilta parilla eurolla. Ostamista ei tarvinnut kauaa miettiä.

Vil­la Kir­ja­va hen­git­tää kult­tuu­ria. Ylä­ker­ras­sa on ta­lon isän­nän työ­ti­la, jos­sa syn­ty­vät hä­nen kir­jan­sa. Tä­hän men­nes­sä hän on kir­joit­ta­nut yh­dek­sän kir­jaa.

– Olen suo­men kie­len vaa­li­ja, poh­dis­ke­li­ja ja ko­ti­ku­toi­nen fi­lo­so­fi. Nyt olen te­ke­mäs­sä las­ten­kir­jaa, jon­ka ku­vit­taa Ki­roi­le­vas­ta sii­lis­tään tun­net­tu, Sip­po­las­sa asu­va Mil­la Pa­lo­nie­mi.

Ylä­ker­ras­sa ole­va ti­la­va huo­ne on re­si­dens­si­käy­tös­sä eli tai­tei­li­ja­vie­rai­ta var­ten.

Ta­lon sei­nil­lä ole­vat tai­de­te­ok­set ovat kuin kiin­nos­ta­va tai­de­näyt­te­ly. Jo­kai­seen tau­luun ja veis­tok­seen – ku­ten ta­lon ta­va­roi­hin­kin – liit­tyy oma ta­ri­nan­sa.

Saga-kissasta on ilmiselvästi kiva poseerata kameralle.

Sa­lin sei­näl­lä on tai­de­maa­la­ri Ar­vid Brom­sin ru­noi­li­ja Uu­no Kai­laan muo­to­ku­va.

– Hei­dän vä­lil­lään oli jo­ta­kin nä­rää, ja Broms maa­la­si Kai­laan kas­vot vih­reik­si, Sar­po ker­too.

Vie­hät­tä­vän etei­sen oves­sa ole­va la­si­maa­laus on Simo Hei­no­sen kä­si­a­laa, sa­moin sei­näl­lä ole­va maa­laus, jol­lai­sen Sar­po ja Hei­no­nen vei­vät Ma­ri­me­kon omis­ta­jal­le, jo edes­men­neel­le Kirs­ti Paak­ka­sel­le.  

– Hän oli isä­ni pik­ku­serk­ku ja sai sa­mal­la yh­tei­sen ru­no­kir­jam­me. Vie­tim­me koko päi­vän hä­nen kans­saan, ja hän oli ihan ta­val­li­nen mu­ka­va saa­ri­jär­ve­läi­nen mum­mo.

Salin nurkassa komeileva könninkello on aitoa Könnien kellonrakentajasuvun tuotantoa. Kuvan oikeassa yläkulmassa on Arvid Bromsin maalaama runoilija Uuno Kailaan muotokuva. Bromsilla ja Kailaalla oli jotakin närää keskenään, ja niinpä taiteilija on maalannut mallinsa kasvot vihreiksi.

Ol­li Sar­po on ko­toi­sin Sei­nä­jo­el­ta. Hän viet­ti ison osan lap­suut­taan iso­van­hem­pien ja van­hem­pien­sa kir­ja­kau­pois­sa. Iso­äi­ti luki hä­nel­le il­ta­sa­duik­si ve­nä­läi­siä no­vel­le­ja.

– Vii­si­vuo­ti­aa­na pää­tin, et­tä mi­nus­ta tu­lee kir­jai­li­ja.

Sar­pon isos­sa ko­ti­ta­los­sa Sei­nä­jo­el­la ma­joit­tui­vat vie­rai­le­vat Kan­sal­lis­te­at­te­rin näyt­te­li­jät, esi­mer­kik­si An­sa Iko­nen, haus­ka setä Joel Rin­ne ja mu­ka­va Sii­ri An­ger­kos­ki.

Talon eteisen oven lasimaalaus ja värikäs taulu ovat Simo Heinon tekemiä. Samanlaisen taulun sai myös Kirsti Paakkanen.

Ol­li Sar­pos­ta tuli Reu­na Pub­lis­hing Hou­sen toi­mi­tus­joh­ta­ja vuon­na 2021. Tar­ja Tor­na­eus oli pe­rus­ta­nut sen vuon­na 2012.

– Mei­dän aja­tuk­sem­me nat­saa­vat hy­vin yh­teen, ja Reu­na ei oli­si mi­tään il­man Tar­jaa, Ol­li sa­noo yh­teis­työ­kump­pa­nis­taan.

Reu­nan sy­dä­me­nä on Wan­ha Rau­ta­kaup­pa, jos­sa toi­mi­vat ko­vaa vauh­tia ke­hit­ty­vä kus­tan­ta­mo ja vie­hät­tä­vä kir­ja­kaup­pa. Val­ta­vas­sa, yl­hääl­tä alas kir­join ”ta­pe­toi­dus­sa” va­ras­to­hal­lis­sa jär­jes­te­tään niin kir­ja- kuin count­ry­mu­siik­ki­ta­pah­tu­mi­a­kin.

En­si ke­sä­nä siel­lä jär­jes­te­tään nel­jän­nen ker­ran Kymi Lib­ri -kir­ja­mes­sut.

– Vil­la Kir­ja­va on osa tätä Reu­nan yh­tei­söä, Ol­li Sar­po sa­noo.