Pet­ri Pii­pa­ri

Jor­ma-Ka­le­vi Me­ri­vir­ta sei­soo ruos­tu­neel­la kaa­ri­sil­lal­la Kot­kan Hal­lan­sal­mel­la tal­vi­ses­sa mai­se­mas­sa.

Va­lo­ku­vaa­ja Juha Met­son otos Hal­lan sil­to­ja puo­lus­ta­vas­ta ”kult­tuu­ri­myl­lä­ris­tä” jul­kais­tiin Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa 28.1.2004.

Va­lo­ku­vaa voi pi­tää Mert­su Me­ri­vir­ran pon­nah­dus­lau­ta­na kot­ka­lai­seen po­li­tiik­kaan. Var­si­nai­se­na kä­ti­lö­nä val­tuus­tou­ral­le toi­mi vai­kut­ta­ja­per­soo­na Heik­ki J. Ok­sa­nen. Hän pyy­si Me­ri­vir­taa mu­kaan Wan­han Ky­min lis­toil­le lo­ka­vaa­lei­hin 2004. Ta­ka­na oli jo muu­ta­kin ko­ti­seu­tu­kult­tuu­ri­työ­tä mm. Pent­ti Hä­mä­läi­sen pat­sas­hank­keen pa­ris­sa (2002).

Mert­su meni ker­ral­la läpi.

– Ikä oli sil­loin so­pi­va sii­hen hom­maan (50 v.) ja sen ikäi­se­nä mi­nul­la al­koi ol­la hy­vää tun­tu­maa pai­kal­li­suu­teen, asu­mi­seen ja ko­ti­seu­tuun. Mi­nul­le ko­ti­kun­ta muo­dos­tuu edel­leen kol­mes­ta koos­ta ja yh­des­tä hoos­ta: Kot­kas­ta, Ky­mis­tä, Kar­hu­las­ta ja Haa­pa­saa­res­ta.

Ura val­tuus­tos­sa kes­ti vuo­teen 2017 saak­ka, Hal­lan sil­to­jen ta­ri­na puo­les­taan pari vuot­ta pi­dem­pään, vuon­na 2019 ta­pah­tu­nee­seen pur­kuun saak­ka. Pur­ka­mis­ta Me­ri­vir­ta pi­tää vir­hee­nä.

– Tu­hot­tu, mikä tu­hot­tu. Ta­loil­le ja mai­se­mal­le saa Kaak­kois-Suo­mes­sa teh­dä mitä ha­lu­aa.

Jo­tain on sen­tään ra­ken­net­tu­kin. Val­tuus­to­vuo­sien­sa tär­keim­mäk­si merk­ki­paa­luk­si Me­ri­vir­ta sum­maa me­ri­mu­seo Vel­la­mon saa­mi­sen Kot­kaan.

–Se oli kova jut­tu, kun Tu­run kans­sa tais­tel­tiin mu­se­on si­joi­tus­pai­kas­ta. Kot­ka oli ja on mu­se­ol­le oi­kea paik­ka.

–Minulle kotikunta muodostuu edelleen kolmesta koosta ja yhdestä hoosta: Kotkasta, Kymistä, Karhulasta ja Haapasaaresta, Mertsu Merivirta sanoo.

Kuva: JKM Merivirran albumi

Ura po­li­tii­kas­sa al­koi Wan­han Ky­min ri­veis­sä, jat­kui Pe­rus­suo­ma­lai­sis­sa ja päät­tyi Kes­kus­tan si­tou­tu­mat­to­ma­na val­tuu­tet­tu­na. Kiin­nos­ta­vin roo­li avau­tui Kot­kan kau­pun­gin­hal­li­tuk­ses­sa.

– Is­tuin siel­lä kym­me­nen vuot­ta put­keen. Se oli täl­lai­sel­le työ­läis­per­heen ka­ka­ral­le ko­ke­mus. Jou­duin ihan eri­lai­seen, po­liit­ti­seen il­ma­pii­riin.

Vaik­ka taus­ta­ryh­mät vaa­li­kau­sien vä­lil­lä vaih­tui­vat, niin Me­ri­vir­ta ko­kee py­sy­neen­sä us­kol­li­se­na pe­ru­si­de­al­leen.

– Olen si­ni­pu­na­por­va­ri ja hy­vin isän­maal­li­nen sel­lai­nen.

Po­li­tii­kan jul­ki­suus oli Me­ri­vir­ran mie­les­tä ta­ka­vuo­si­na yl­lät­tä­vän suur­ta.

– Ra­paa tuli nis­kaan joka kään­tees­sä. On­nek­si tä­män päi­vän ta­val­li­set val­tuu­te­tut ja kun­nan­val­tuu­te­tut voi­vat hoi­taa työ­tään ai­ka ke­vein as­ke­lin.

Vuon­na 2017 ki­lo­met­rit po­li­tii­kas­sa tu­li­vat Mert­sul­le täy­teen.

– Oli tie­toi­nen va­lin­ta jää­dä pois po­li­tii­kas­ta ja jul­ki­suu­des­ta.

Mert­su ei kai­paa ta­kai­sin kau­pun­gin­ta­lol­le. Ke­sä­kau­del­la päi­vät täyt­ty­vät mök­ki­tou­huis­ta Pir­köy­rin saa­res­sa Kot­kan edus­tal­la. Tal­vel­la Me­ri­vir­roil­la on taas ol­lut ta­pa­na len­tää pi­dem­mäk­si ajak­si läm­pi­mään.

Lo­puk­si Me­ri­vir­ta ha­lu­aa kiit­tää ”kol­mea neu­vos­ta” tu­es­ta ja neu­vois­ta ”po­li­tii­kan ja lo­gis­tii­kan asi­ois­sa” vuo­si­na 2004–2017.

– Täy­det pis­teet ja kii­tos kau­pun­ki­neu­vos An­na-Lii­sa Ka­su­ri­sel­le, kun­nal­lis­neu­vos To­pi­as Ko­ti­nie­mel­le (1942–2023) ja sa­ta­ma­neu­vos Kim­mo Nas­kil­le.