Har­ri Man­no­nen

Mikä yh­dis­tää seu­raa­via hen­ki­löi­tä: Me­ryl Streep, Riit­ta Ha­vu­kai­nen ja Tuu­la Ant­ti­la?

Miet­ti­mi­sai­kaa on tä­män lau­seen ver­ran.

Yh­dis­tä­vä te­ki­jä on Flo­ren­ce Fos­ter Jen­kins (1868–1944). Kol­me en­sin mai­nit­tua ovat esit­tä­neet tätä ame­rik­ka­lais­ta sop­raa­noa, joka muis­te­taan huo­nos­ta lau­lu­tai­dos­taan.

Me­ryl Streep esit­ti ni­mi­o­san elo­ku­vas­sa Flo­ren­ce (2016). Riit­ta Ha­vu­kai­nen oli pää­o­sas­sa, kun Hel­sin­gin kau­pun­gin­te­at­te­ri toi Flo­ren­ces­ta ker­to­van Suu­ren­mois­ta!-näy­tel­män Suo­men en­si-il­taan vuon­na 2006.

Pian tämä Pe­ter Quil­te­rin kir­joit­ta­ma ko­me­dia saa en­si-il­tan­sa Ha­mi­nan Te­at­te­ris­sa. Oh­jaa­ja on Anu Häl­vä. Pää­o­sas­sa on Tuu­la Ant­ti­la ja va­ra­näyt­te­li­jä­nä Päi­vi Hyle. Seu­raa­vas­sa nämä kak­si ker­to­vat it­ses­tään ja roo­lis­taan Flo­ren­ce­na.

Tuu­la Ant­ti­la:

– Työs­ken­te­len hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la, olen opis­ke­lu­huol­lon joh­ta­va ku­raat­to­ri. Mi­nul­la on puo­li­so ja kah­dek­san­vuo­ti­aat kak­sos­s­ty­töt. He ovat jo ol­leet ai­ka pal­jon te­at­te­ris­sa.

– La­val­le olen pää­ty­nyt sen kaut­ta, et­tä olen har­ras­ta­nut mu­siik­kia pie­nes­tä läh­tien. Olen Po­ris­ta ko­toi­sin, ja kä­vin Tu­rus­sa mu­siik­ki­lu­ki­on.

– Vuon­na 2006 muu­tin Kot­kaan, ja vuon­na 2014 pää­dyin Kar­hu­lan Työ­vä­en­näyt­tä­möl­le. Sen jäl­keen te­at­te­ri vei mu­ka­naan. Muun mu­as­sa Kor­ven­ky­län ke­sä­te­at­te­ris­sa esi­tin nais­pää­o­saa näy­tel­mäs­sä Kai­ken ta­ka­na on nai­nen vuon­na 2022.

– Flo­ren­cen roo­li haas­taa hy­väl­lä ta­val­la. Näy­tel­mäs­sä on mon­ta ker­ros­ta. Vaik­ka täs­sä on huu­mo­ria, täs­sä on myös sy­vyyt­tä

– Elä­mä­ni olen har­joi­tel­lut, et­tä lau­lan mah­dol­li­sim­man hy­vin. Nyt pi­tää lau­laa huo­nos­ti. Taus­tas­ta­ni on hyö­tyä, mut­ta vaa­tii kes­kit­ty­mis­tä, et­tä lau­lu me­nee vää­rin.

– Flo­ren­ce elää vä­hän omas­sa maa­il­mas­saan. Hän­hän kuu­li it­se oman lau­lun­sa to­del­la kau­nii­na. Toi­saal­ta näy­tel­mäs­sä on nii­tä het­kiä, jol­loin hän myön­tää, et­tä lau­lu saat­taa men­nä vä­hän har­haan.

– Sil­lä ta­val­la hän kui­ten­kin on­nis­tui to­teut­ta­maan unel­man­sa, et­tä hän on jää­nyt elä­mään lau­lun­sa myö­tä.

Päivi Hyle harrastaa näyttelemisen lisäksi burleskia.

Päi­vi Hyle:

– Mi­nul­la on keit­ti­öa­lan kou­lu­tus. Olin sil­lä alal­la, kun tuli avi­oe­ro ja me­nin Viit­ta­ki­ven opis­toon Hau­hol­le eh­jää­mään it­se­ä­ni.

– Siel­lä oli ih­mi­siä 14 maas­ta ja mah­dol­li­suus pääs­tä te­at­te­ri­ryh­mään. Teim­me sinä vuon­na Pik­ku prins­sin, eng­lan­nin kie­lel­lä muu­ten. Olin sii­nä Ruu­su. Se oli vuon­na 1988. Olen niin van­ha. Muun mu­as­sa sik­si olen pääs­syt tä­hän Flo­ren­cen va­ra­roo­liin.

– Kes­ki-Poh­jan­maan opis­tos­sa opis­ke­lin en­sin näyt­tä­mö­tai­teen lin­jal­la ja sit­ten te­at­te­ri-il­mai­sun oh­jaa­jak­si. Siel­tä val­mis­tuin vuon­na 2000, ja sit­ten muu­tin­kin tän­ne. Tein Ha­mi­nan Te­at­te­riin kol­me ke­sä­te­at­te­ri­oh­jaus­ta.

– Tääl­tä löy­tyi mies ja pur­jeh­dus, ja ha­lu­sin jää­dä. Me pur­jeh­dim­me edel­leen. Olen oh­jan­nut pal­jon nuo­ri­so­ryh­miä ja an­ta­nut muun mu­as­sa te­at­te­ri­tai­teen pe­ru­so­pe­tus­ta Ha­mi­nan kan­sa­lai­so­pis­tos­sa.

– Flo­ren­ce on iha­na roo­li, mut­ta en minä ole sop­raa­no mi­ten­kään. Eh­kä se vää­rin lau­la­mi­nen tu­lee sii­tä, et­tä en pää­se niin kor­ke­al­le. Omat haas­teen­sa on sii­nä­kin, et­tä teks­tiä on ihan mah­dot­to­mas­ti, 57 si­vua, ja siel­lä on muu­ta­ma has­su sivu, kun Flo­ren­ce ei ole pai­kal­la.

– Keit­ti­öa­lal­ta ai­ka­naan läh­din ha­ke­maan haas­tei­ta, ja nii­tä olen saa­nut. Pur­jeh­dus­kau­si jäi vä­hän kes­ken.

Suu­ren­mois­ta! Ha­mi­nan Te­at­te­ris­sa 1. mar­ras­kuu­ta–7. jou­lu­kuu­ta. Li­sä­tie­toa: ha­mi­nan­te­at­te­ri.fi.