Aloi­tin kou­lu­tie­ni Kum­pu­ran­nan ala-as­teel­la syk­syl­lä 1981. Ky­lä­kou­luis­sa oli tuol­loin ylei­se­nä käy­tän­tö­nä, et­tä jo­kai­nen kou­lu­päi­vä aloi­tet­tiin vir­ren vei­saa­mi­sel­la ja har­taus­het­kel­lä. Kä­det lai­tet­tiin ris­tiin myös en­nen ruo­kai­lua opet­ta­jan joh­dol­la.

Van­ha­na hy­vä­nä ai­ka­na kris­til­lis­ten ta­po­jen ja pe­rin­tei­den nou­dat­ta­mi­nen oli ta­va­no­mais­ta mo­nis­sa maa­seu­dun ko­deis­sa. Ko­ti­ky­läl­lä­ni mel­kein­pä kaik­ki ky­län lap­set kä­vi­vät sun­nun­tai­sin py­hä­kou­lus­sa, vaik­ka hei­dän van­hem­pan­sa ei­vät oli­si ol­leet us­ko­vai­sia sa­nan var­si­nai­ses­sa mer­ki­tyk­ses­sä. Tus­kin­pa ke­nel­le­kään tuli tuol­loin mie­leen, et­tä Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä ker­to­van näy­tel­män esit­tä­mi­nen jou­lu­juh­las­sa oli­si voi­nut he­rät­tää pa­hen­nus­ta jos­sa­kus­sa ih­mis­ryh­mäs­sä.

Kun siir­ryin Ke­ri­mä­en ylä­as­teel­le, ti­lan­ne muut­tui jon­kin ver­ran. Ikä­ryh­mäs­sä­ni oli muu­ta­mia ikä­to­ve­rei­ta, jot­ka ei­vät tul­leet us­kon­to­tun­neil­le. Vuon­na 1923 voi­maan as­tu­nut­ta us­kon­non­va­paus­la­kia nou­da­tet­tiin tun­nol­li­ses­ti: us­kon­not­to­mien per­heit­ten lap­sil­le jär­jes­tet­tiin elä­män­kat­so­mus­tie­don ope­tus, ei­kä hei­dän tar­vin­nut osal­lis­tua kou­lun aa­mu­na­vauk­siin tai kirk­ko­käyn­tei­hin. Ope­tet­tiin myös, et­tä nai­mi­siin oli mah­dol­lis­ta men­nä maist­raa­tis­sa il­man pa­pin lu­ke­maa vih­ki­kaa­vaa ja et­tä ar­mei­jas­sa oli mah­dol­lis­ta van­noa so­ti­las­va­lan si­jas­ta juh­lal­li­nen va­kuu­tus, jos­sa Ju­ma­laa ei mai­nit­tu ja joka sil­ti oli ai­van yh­tä pä­te­vä ja si­to­va.

Tä­män poh­jal­ta mi­nun on vai­ke­aa ym­mär­tää vii­me päi­vien ta­pah­tu­mia Hä­meen­lin­nas­sa. Jäl­leen ker­ran jou­duin hie­rai­se­maan sil­mi­ä­ni, kun luin uu­ti­sen ta­pauk­ses­ta, jos­sa kau­pun­ki mää­rät­tiin mak­sa­maan erään kou­lu­lai­sen van­hem­mil­le 1500 eu­roa ki­pu­kor­vauk­sia, kos­ka hei­dän lap­sen­sa oli va­hin­gos­sa kuul­lut kou­lus­sa ni­men Jee­sus. Ei siis enää rii­tä, et­tä op­pi­las on van­hem­pien­sa pyyn­nös­tä va­pau­tet­tu us­kon­non ope­tuk­ses­ta. Jo se­kin näh­dään val­ta­va­na uh­ka­na lap­sen us­kon­non­va­pau­del­le, jos hän vain va­hin­gos­sa kuu­lee jon­kin mai­nin­nan Ju­ma­las­ta tai Jee­suk­ses­ta.

Mis­sä­hän pul­los­sa nämä ih­mi­set ku­vit­te­le­vat lap­sien­sa voi­van kas­vaa ai­kui­sik­si? Mik­si juu­ri kaik­ki kris­ti­nus­koon liit­ty­vä oh­jel­ma näh­dään niin vaa­ral­li­se­na? Sa­man lo­gii­kan mu­kaan­han kou­lu­jen opet­ta­jat pi­täi­si haas­taa vas­tuu­seen sil­loin­kin, jos he jos­sa­kin so­pi­mat­to­mas­sa ti­lan­tees­sa lip­saut­ta­vat sa­nan Al­lah tai Mu­ham­med us­kon­not­to­mien las­ten kuul­len.

Ja jos ker­ta tuol­le ra­hal­lis­ten kor­vauk­sien ha­ke­mi­sen lin­jal­le läh­de­tään, oli­si kai ai­van yh­tä oi­keu­tet­tua, et­tä pe­rin­tei­siin ar­voi­hin pi­täy­ty­vät kris­ti­tyt kä­vi­si­vät vaa­ti­maan ki­pu­ra­ho­ja, kun hei­dän jäl­ki­kas­vun­sa al­tis­te­taan kou­luis­sa sa­teen­kaa­ri-ide­o­lo­gi­al­le ja ra­pa­kon ta­kaa Suo­meen ran­tau­tu­neel­le woke-ajat­te­lul­le. Maas­sam­me on jul­kais­tu jo ai­na­kin yk­si op­pi­kir­ja, jos­sa väi­te­tään ihan pok­ka­na, et­tä mie­hel­lä voi ol­la kuu­kau­ti­set ja et­tä mies voi syn­nyt­tää. Tuol­lai­seen soo­paan us­ko­mi­nen vas­ta ko­vaa us­koa ih­mi­sel­tä ky­syy­kin.

Mik­ko Haaks­luo­to (ps.)