Toi­sen maa­il­man­so­dat ai­ka­na pe­lät­tiin maa­il­man­lop­pua. Nyt vuon­na 2024 sitä pe­lä­tään taas.

Suo­mes­sa oli läm­min kesä vuon­na 1939, vii­mei­nen nau­tit­ta­va rau­han­ke­sä 85 vuot­ta sit­ten, vaik­ka uh­kaa tuol­loin­kin oli il­moil­la. Sit­ten Neu­vos­to­lii­ton puna-ar­mei­ja hyök­kä­si rau­haa ra­kas­ta­van kan­sa­kun­tam­me kimp­puun laa­jal­la rin­ta­mal­la. Ve­ri­nen ja epäin­hi­mil­li­nen sota oli syt­ty­nyt.

Eu­roop­paan koh­dis­tu­nei­den ja mui­den­kin so­ta­toi­mien vas­tuus­sa oli­vat Adolf Hit­ler ja Jo­sif Sta­lin. Hei­dän vas­tuul­laan oli Eu­roo­pas­sa yli 60 mil­joo­nan ih­mi­sen hen­ki. Mi­ten se sit­ten ja­kaan­tuu­kaan hei­dän kes­ken, sii­tä kiis­tel­lään vie­lä­kin.

Mar­salk­ka Man­ner­heim sa­noi ai­koi­naan: - ”jos ha­lu­aa rau­haa on va­rau­dut­ta­va so­taan”. Sil­ti va­kaan ja on­nel­li­sen rau­han yl­lä­pi­tä­mi­nen vaa­tii kan­sa­kun­nan yh­te­näi­syyt­tä, sekä kaik­kien kan­sa­lais­ten mu­ka­na-oloa. Myös hei­kom­mas­sa so­si­oe­ko­no­mi­ses­sa ase­mas­sa ole­vien ih­mis­ten yh­te­näi­syys oli taat­ta­va ta­val­la tai toi­sel­la. Sel­lai­nen oi­val­let­tiin jo lä­hes sata vuot­ta sit­ten..

Ih­mis­ten sel­viy­ty­mi­nen jo­kai­ses­ta päi­väs­tä on erit­täin haas­ta­vaa hei­kom­mil­la ih­mi­sil­lä. Sil­lä lie­nee vai­ku­tus­ta myös yh­teen­kuu­lu­mi­sen tun­tei­siin, maan­puo­lus­tus­tah­toon ja iden­ti­teet­tien kun­ni­oit­ta­mi­seen. Ke­tään ei pi­täi­si sul­kea hy­vin­voin­nin ul­ko­puo­lel­le. Se voi ol­la jois­sa­kin krii­si­ti­lan­teis­sa koh­ta­lo­kas­ta koko kan­sa­kun­nal­le.

Mik­si sit­ten kan­sa­lais­ten hy­vin­voin­nil­la on suu­ri mer­ki­tys? Kos­ka Suo­mea vas­tas­sa on iki­ai­kai­nen ar­vaa­ma­ton maa, jon­ka ta­vat ei­vät ole muut­tu­neet vuo­si­sa­to­jen ku­lu­es­sa mi­hin­kään. Ja maa, joka ei edel­leen­kään kun­ni­oi­ta ih­mi­soi­keuk­sia, ei­kä nou­da­ta so­dan­käyn­nis­sä kan­sain­vä­li­siä so­pi­muk­sia saa­ti­ka sään­tö­jä. Pu­hu­mat­ta­kaan oi­keus­val­ti­os­ta tai de­mok­ra­ti­as­ta.

Suo­men oli­si oi­keus­val­ti­on ni­mis­sä rei­lua edes it­se nou­dat­taa Eu­roo­pan Uni­o­nin so­pi­muk­sia ja sään­tö­jä. Ei­vät ne ole hu­vik­seen luo­tu, ei­kä niil­lä pi­täi­si pe­la­ta po­liit­ti­sia ka­si­no­ta­lou­den pe­le­jä! Sik­si on tär­ke­ää nou­dat­taa edes Eu­roo­pan so­si­aa­li­sia pe­ru­soi­keuk­sia, jot­ka on Suo­mes­sa hy­väk­syt­ty ja on si­tou­dut­tu kan­sa­kun­ta­na nii­tä nou­dat­ta­maan. So­pi­muk­set luo­vat pe­rus­tus­lail­le run­gon ja ih­mi­soi­keus­py­kä­lät. Nii­tä ei voi muut­taa tuos­ta vaan, niin­kuin Pet­te­ri Or­pon (kok.) hal­li­tus te­kee. Jos nii­tä ei nou­da­te­ta, voi ky­see­na­lais­taa val­ti­on­joh­don ha­lut pi­tää koko kan­sa­kun­taa yh­te­näi­se­nä vai­keis­sa olo­suh­tees­sa ja krii­seis­sä, sekä muis­sa­kin va­ka­vis­sa uhis­sa. Tä­hään va­ka­vaan on­gel­maan Or­pon hal­li­tus viit­taa kin­taal­laan, ei­kä ky­ke­ne edes ar­vi­oi­maan pää­tös­ten­sä seu­rauk­sia hy­vin­voin­nin, pe­rus­tus­lain ja ih­mi­soi­keuk­sien kan­nal­ta.

Kuin­ka hor­ju­va on se us­ko, jon­ka Pet­te­ri Or­pon hal­li­tus on eri­ar­vois­ta­val­la ja hei­kom­pia syr­ji­väl­lä po­li­tii­kal­laan maa­ham­me luo­nut? Us­ko huo­mi­seen, us­ko isän­maan rak­kau­teen, us­ko maan­puo­lus­tuk­seen, jne. Mi­ten hoi­dam­me tu­le­vai­suu­des­sa vel­vol­li­suu­tem­me, niin synk­ki­nä kuin va­loi­sim­pi­na­kin päi­vi­nä? So­si­aa­li­tur­van lek­kauk­set ja työ­e­lä­män tu­ho­a­mi­nen ei­vät ai­na­kaan vah­vis­ta tätä us­koa.

Ko­koo­mus­ta on ai­em­min pi­det­ty si­vis­tys­puo­lu­ee­na, mut­ta täs­sä koh­taa on äly ko­vin kau­ka­na. Ei edes te­ko­ä­lyl­lä tul­le sel­lai­sia tu­lok­sia, joi­ta Or­pon hal­li­tus te­kee. Hal­li­tuk­sen leik­kaus­lin­jan vai­ku­tuk­set tu­le­vai­suu­teen voi­vat ol­la rat­kai­se­vas­sa osas­sa, sil­loin kun koh­taam­me jon­kin­mois­ta uh­kaa su­ve­ree­nia maa­tam­me ja oi­keus­val­ti­o­tam­me koh­taan. Sil­loin on jo myö­häis­tä kat­soa pei­liin ja pe­ruut­taa. Pei­liin­kat­so­mi­sen ai­ka on nyt jo en­nen nii­tä on­gel­mia.

Mo­nis­sa krii­seis­sä ja konf­lik­tes­sa Suo­mi voi pär­jä­tä, mut­ta jos kai­kil­le ih­mi­sil­le ei an­ne­ta mah­dol­li­suuk­sia sel­vi­tä edes nor­maa­lis­ta ar­jes­ta, voi vaan ih­me­tel­lä, et­tä mi­ten sit­ten sel­vy­dy­tään ko­vem­mis­ta krii­seis­tä. Eri­ar­vois­ta­mi­nen saat­taa joh­taa kan­sa­kun­nan se­ka­sor­toon tiu­kas­sa pai­kas­sa. Vaa­ra on to­del­li­nen sa­to­jen­tu­han­sien ih­mis­ten huo­mi­seen us­kon me­ne­tyk­sen vuok­si

Toi­vot­ta­vas­ti em­me jou­du puo­lus­ta­maan aseel­li­ses­ti de­mok­ra­ti­aam­me tai iden­ti­teet­ti­äm­me, ja ko­te­jam­me, sil­lä ei ole var­maa, mi­ten niis­tä sel­vi­äm­me, jos kaik­ki ei ole mu­ka­na puo­lus­ta­mas­sa.

Al­po Jäp­pi­nen

Kot­ka