Hal­li­tus ker­too sääs­tä­vän­sä 8 mil­joo­naa eu­roa esit­tä­vän tai­teen bud­je­tis­ta. Sum­ma on suu­ri ja se vai­kut­taa väis­tä­mät­tä te­at­te­rei­den toi­min­taan. Niu­kan ta­lou­den ai­koi­na tu­li­si tark­kaan miet­tiä sääs­tö­koh­tei­ta ja sääs­töis­tä ai­heu­tu­via seu­rauk­sia.

Ei ole mi­kään ih­me, et­tä hal­li­tus koh­dis­taa roi­mat sääs­töt kult­tuu­rin alal­le. Se näh­dään usein vä­hem­män tär­ke­ä­nä, vaik­ka se edus­taa sy­vem­mäs­sä mie­les­sä yh­tei­söl­le ja sen jä­se­nil­le hen­git­tä­mis­tä. Il­man sitä yh­tei­sö näi­vet­tyy ja sen jä­sen­ten nä­kö­a­lat ka­peu­tu­vat, mikä luo otol­li­sen kas­vu­ym­pä­ris­tön eri­lai­sil­le uh­ka­ku­vil­le ja vas­tak­kain aset­te­lul­le.

Lä­pi­vie­tyi­nä leik­kaus­toi­met vai­kut­ta­vat en­nen kaik­kea kan­sa­lais­ten yh­den­ver­tai­suu­teen kult­tuu­rin saa­vu­tet­ta­vuu­den sa­ral­la. Pe­rin­tei­ses­sä de­mok­ra­ti­as­sa näin ei sai­si ol­la.

Hyvä tai­de, myös te­at­te­ri, te­kee ih­mi­sen tie­toi­sek­si asi­ois­ta, joi­ta ny­ky­a­jas­sa em­me eh­kä eh­di py­säh­tyä ajat­te­le­maan. Te­at­te­ris­sa yk­si­löl­lä on mah­dol­li­suus ko­kea yh­tei­söl­li­syyt­tä ja ja­kaa ih­mi­syyt­tä yh­des­sä mui­den kans­sa ai­nut­ker­tai­ses­sa yh­tey­des­sä. Esi­tyk­ses­tä pois­tuu ai­na eri ih­mi­nen kuin sin­ne men­nes­sä. Täs­sä on te­at­te­rin voi­ma. On­ko meil­lä va­raa jät­tää täl­lai­set re­surs­sit käyt­tä­mät­tä?

Konk­reet­ti­sel­la ta­sol­la to­teu­tu­vat leik­kauk­set aset­ta­vat pai­net­ta nos­taa lip­pu­jen hin­to­ja, jol­loin en­tis­tä har­vem­mal­la on va­raa käy­dä te­at­te­ris­sa. Sääs­tö­leik­ku­ri su­pis­ta­nee myös te­at­te­rin oh­jel­ma­tar­jon­taa ja free­lan­ce­rei­den käyt­töä. Kun­ni­an­hi­moi­sem­mat ja va­ka­vam­mat te­at­te­ri­tuo­tan­not voi­vat jou­tua väis­ty­mään kas­sa­mag­neet­tien tiel­tä. Free­lan­ce­rei­den osaa­mi­nen va­luu huk­kaan. Kai­kes­ta tu­lee bis­nes­tä. Tämä ei ole mi­kään uu­si aja­tus. Te­at­te­ri kaik­ki­ne il­mai­su­kei­noi­neen on ky­vy­käs tuot­ta­maan voi­mak­kai­ta elä­myk­siä. Täl­lai­se­naan se puo­lus­taa paik­kaan­sa ala­ti mer­ki­tyk­sis­tä tyh­jen­ty­väs­sä maa­il­mas­sa, jos­sa ih­mi­nen näh­dään yhä enem­män pelk­kä­nä ku­lut­ta­ja­na kuin ko­ki­ja­na.

Te­at­te­rin sääs­tö­jen seu­rauk­se­na te­at­te­rit me­net­tä­vät siis mah­dol­li­suu­det hou­ku­tel­la uut­ta ylei­söä, tar­jo­ta uu­sia nä­kö­kul­mia ja li­sä­tä kat­so­jien voi­ma­va­ro­ja omal­la jäl­jit­te­le­mät­tö­mäl­lä ta­val­laan. Suu­rim­pa­na uh­ka­na on se, et­tä juu­ri ne, jot­ka ki­peim­min tar­vit­si­si­vat te­at­te­rin voi­maan­nut­ta­vaa kos­ke­tus­ta, jää­vät sitä vail­le.

Te­at­te­ria pi­täi­si tar­kas­tel­la ku­lu­e­rän si­jas­ta hy­vin­voin­nin läh­tee­nä, jos­ta ei ole vara tin­kiä. Sii­hen in­ves­toi­dut eu­rot mak­sa­vat it­sen­sä ta­kai­sin hy­vin­voin­ti­na ja kult­tuu­rin rik­kau­te­na, joka kuu­luu jo­kai­sel­le si­vis­tys­val­ti­on asuk­kaal­le. Pie­nel­le maal­le ja kie­li­a­lu­eel­le tämä on tär­keä asia.

Sir­pa Hink­ku­ri